Kansalainen Alkoholi
13. maaliskuuta 2011
Alkoholilla on suomessa ikioma yhteiskunnallinen asema. Alkoholia puolustetaan yli puoluerajojen kiivaammin kuin Kekkosen läpisuomettunutta valtakautta. Vakaan yhteiskunnallisen aseman saavuttaneen Kansalainen Alkoholin arvosteleminen on riski, jonka tähän häpeälliseen toimintaan ryhtyvä tietoisesti ottaa. Argumetointi alkoholin negatiivisista vaikutuksista, juomisen terveysriskeistä tai sosiaalisista haitoista on kateellisten ja katkerien sossutanttojen masinoimaa, täysin perusteetonta, DDR:läistä kieltopolitiikkaa, joka ainoastaan lisää kulutusta. Ei siis sillä ettäkö Kansalainen Alkoholin kulutuksessa mitään vikaa olisi.
Alkoholiin suhtaudutaan kerrassaan viehättävällä kaksinaismoralismilla. Sen hinnan tulee olla mahdollisimman halpa ja saatavuuden olla mahdollisimman helppoa, näihin tekijöihin puuttuminen nähdään ihmisoikeuksien rajoittamisena. Alkoholin runsaskaan käyttö ei herätä pahennusta jos kulissit ovat kunnossa – eiralaisrouvan päivittäinen punaviinipullo ei ärsytä ketään, kun taas hakaniemenrannassa majaa pitävä, sorbuspullosta lohtua etsivä koditon juoppo sen sijaan herättää iltalenkillä olevan vastenmielisyyden. Kahvipöydässä päivitellään että on se heikko ihminen se rantojen rane kun noin alkoholisoitui. Kriitikoilta helposti unohtuu, että sekä riippuvuus että terveydelliset haitat syntyvät täysin riippumatta juodun etanolisekoitteen hintalapusta tai nimestä. Mutta ei toki Sinulle, sinä olet niitä kaikkia muita vahvempi.
Viikonloppuyönä Helsingin keskustasta on lähes mahdotonta löytää alkoholiteollisuuden kovasti mainostamaa suomalaista kohtuukäyttäjää (alkoholiteollisuuden teesejä, osa.1 Suurin osa täysi-ikäisistä käyttää alkoholia oikein ja kohtuudella, etanolin maineen pilaavat muutaman mädät hedelmät, joita spurguiksikin kutsutaan). Kaduilla konttaa hurjassa humalassa ja sulassa sovussa sekä miehet että naiset, duunarit ja ylemmät toimihenkilöt, joukossaan muutamia työttömiä (niiden juomista tietysti sopii arvostella, menisivät töihin perkele). Aamulla on hukassa kännykkä, lompakko ja oma kumppani. Vieraasta sängystä herättyään yön ritari jatkaa kotimatkaa silmä mustana, oksennustahra rinnassa, huulilla kymmeniä kertoja kuultu lupaus jonka mukaan käsi ei enää koskaan hapuile kossupulloa. Seuraavana päivänä tavataan kulmapubissa kavereita, jos vaikka pari tuoppia samalla, ja muistellaan miten jumalattoman kivaa edellisenä yönä oli.
Edellä mainittuja ei suomessa pidetä alkoholihaittoina. Päinvastoin, kännimokille nauraminen on suomalaisten kansalaisvelvollisuus.
Vilkaistaanpa hieman vuoden 2010 Päihdetilastollista vuosikirjaa.
- Vuonna 2009 alkoholin kokonaiskulutus oli 10,2 litraa 100 % alkoholia per jokainen suomalainen. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että vuonna 1965 kulutus oli 3,1 litraa 100 % alkoholia per jokainen suomalainen.
- Vuonna 2009 alkoholiperäiset sairaudet ja myrkytykset olivat edelleen yleisin kuolinsyy työikäisten naisten ja miesten keskuudessa. Kiivaasti käytävä debatti työurien pidentämisestä ja erityisesti opiskelijoiden syyllistämisestä tuntuu blogaajan mielestä tekopyhältä, kun tiedetään että reservistä tippuu vuosittain tuhansia työikäisiä massiivisten alkoholihaittojen vuoksi.
- Vuonna 2009 terveydenhuollon vuodeosastoilla rekisteröitiin 24 843 hoitojaksoa, joissa alkoholisairaus oli päädiagnoosina, sekä 36 226 hoitojaksoa, joissa alkoholisairaus oli pää- tai sivudiagnoosina. Hoidetuista 79 % oli miehiä.
- 2000-luvulla poliisin tietoon tulleisiin henkirikoksiin syylliseksi epäillyistä noin 55−65 prosenttia ja pahoinpitelyrikoksiin syylliseksi epäillyistä noin 60−70 prosenttia on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Näiden prosenttien perusteella luulen että tulevaisuudessa toimittajat mainitsevat erikseen, jos alkoholi ei sillä kertaa ollut osallisena henkirikokseen/pahoinpitelyyn.
Kansalainen Alkoholin aseman kyseenalaistaminen on suomessa epäisänmaallisuuteen verrattavissa olevaa kukkahattutäteilyä.
Tammikuussa myös suomessa vietettiin tipatonta. Tärkeintä tipattoman tammikuun vietossa oli tietysti vertaistuki. Vertaistukea haettiin mm. sosiaalisten medioiden ryhmistä, joissa koko tammikuu keskityttiin kehumaan niitä, jotka ratkesivat dokaamaan ensimmäisten kolmen päivän aikana. On se hauskaa. Ja joo, mä tiedän. Ei sulla mitään ongelmaa ole, sä vaan tykkäät juoda.