about 7 months
Mä aloitan juomisen uudestaan. En halua olla juomatta, koska alkoholin avulla todellisuus oli muistaakseni hitusen siedettävämpää ja ihmisistä ei tarvinnut olla erossa. Haaste on pilattu ja luovutusvoitto itselleni petetty. Pakkaan repun ja menen juomaan punaviiniä toivottavasti Espanjaan.
Luulen että homma tulee menemään niin että päädyn pubiruusuksi tai sitten neutralisoidun luonnostaan seuraavan 10 vuoden sisällä. Kumpikaan ei oikeastaan haittaa.
Ainiin eräs viisas ihminen kerran näytti mulle mielikuvien käytännössä, miten opeteltuaan jotain uutta, ja sen jäätyään tauolle siirtyessa seuraavaan opeteltavaan aiheeseen, ensimmäinen kehittyy kuin itsestään ja seuraavalla kerralla se kököttää siellä tarjottimella puolivalmiina omena suussa kultalusikka vierellään.
16. elokuuta 2009 kello 12.03
Toivottavasti sulle on silti ollut apua blogin pitämisestä. Omalla kohdallani absolutismin puolella käyminen oli hyvin rikastuttavaa ja blogiin kirjoittaminen selkeytti ajatuksia.
Mutta tuohon mä huudan vastalauseeni, että ihmisistä pitäisi olla erossa jos ei juo. En tietysti tiedä sun tilannetta ja ymmärrän että jos omat kaverit on koko ajan kännissä, niin voi olla raskasta olla mukana.
Mutta mun elämä ei ole koskaan ollut sosiaalisempaa kuin nyt. Ja se johtuu ihan vaan kasvaneesta rohkeudesta tutustua uusiin ihmisiin ja pitää tiiviisti yhteyttä vanhoihin. Ja se rohkeus on tullut paremman itsetunnon mukana. Ja itsetuntoon oleellisesti on vaikuttanut se, että oon käynyt sietämättömiä tilanteita läpi selvin päin. Oon oppinut niistä, sen sijaan että olisin yrittänyt unohtaa ne.
On ollut mielenkiintoista seurata sun ajatuksen kulkua, toivottavasti kirjoitat tänne vielä vuoden loppuun asti, joit tai et!
Elämyksellistä Espanjaa tai missä nyt sitten oletkin!
26. elokuuta 2009 kello 20.54
Harmi ettei haaste mennyt ihan nappiin. Omien kokemusteni mukaan tilanne kyllä tasoittuu ajan kanssa kunhan ympärillä olevat ihmiset tottuvat sinun alkoholittomuuteesi. Mutta myönnettäköön, ettei se tosiaan aina helppoa ole, joten ymmärrän tunteesi.
Toivottavasti löydät itsellesi sopivan käyttömäärän. Sellaisen jossa ennen kaikkea sinä itse tunnet olosi hyväksi, jossa elämäsi on hyvässä tasapainossa ja jossa saat itse päättää omista tottumuksistasi.
Muista että kyse on lopulta vain alkoholista, eikä elämää, sosiaalisia suhteita tai onnellisuutta tule määritellä sen kautta. Toivotan hyvää onnea ja tsemppiä sille tielle minkä valitset.
30. lokakuuta 2009 kello 16.01
Desperately seeking Sanna!
Selvennykseksi: Kännikapina on avoin kaikille, jotka haluavat muuttaa alkoholikeskeistä kulttuuria. Riippumatta siitä, onko abso, juoko vähän vai paljon.
Kulttuurin ollessa näin alkoholipainotteinen on haasteellista olla juomatta tai juoda vain vähän. Kun kulttuuri muuttuu vähemmän alkoholikeskeiseksi, on helpompi olla juomatta tai juoda vähän.
Ja jos juo liikaa, se on helpompaa huomata omalla tai läheisen kohdalla.
Toivottavasti kuulemme sinusta!
Anki ja Pasi Päämajasta
26. marraskuuta 2009 kello 15.57
Huh! Aika hurjaa. Ei sitä aina tajua miten paljon ihmiset on ihan oikeasti koukussa tuohon aineeseen, niin sosiaalisesti kuin psyykkisestikin. Siis, että nuorten ihmisten voi olla vaikea olla käyttämättä, vaikka ei haluaisi käyttää!
Otamme sen niin itsestään selvyytenä! Kaikki ne sanonnan, kuten “ilo ilman humalaa on teeskentelyä.” jne, kuulostaisivat monessa muussa kulttuurissa täysin absurdeilta! Siis oikeasti, että toisin sanoen: “Jos et käytä tätä ainetta, elämä ei voi olla kivaa!” Vaihda sanontaan alkoholin tilalle joku muu aine, niin huomaat mitä tarkoitan. “Ilo ilman ooppiumia…..”
Ehkä minun on helppo sanoa, koska itselläni on varmaan keskimääräistä helpompi tilanne asian suhteen. On mukava, aika tiivis kaveripiiri, jossa harva käyttää ainetta, ja tietää, että aina voi viettää mukavan illan kavereiden kanssa ilman, että joku kertoo kolmatta kertaa sammaltaen samaa tarinaa.
Monesti kuulee, että ihmiset juovat, koska kaipaa elämään jotain “ekstra hohdetta” tai “haluaa hetkeksi nollata pään”. Itselläni oli aikanaan masennusta ja … no, monta muutakin oiretta, joita niin monilla muillakin on, vaikka niistä ei yleensä huudella.. Oli ehkä onneni silloin, etten ehtinyt tarttua pulloon silloin, sillä epäilemättä todellisuudesta karkaaminen voinut olla houkuttelevaa.
Luulempa, että monella siinä juomisessa on sosiaalisten jännitysten ja tapojen lisäksi jossain määrin osallisena myös se, että olo että taustalla on jonkinlainen tunne elämän merkityksettömyydestä ja tylsyydestä. Se voi olla sellainen huomaamaton, sietämätön elämän taustavire, joka saa etsimään huomaamattaan jotakin helpotusta. Alkoholi tarjoaa helpolla tavalla välillisen unohduksen siitä ja leimaa tavallaan sen päälle tietyn huuman.
Jossakin vaiheessa sitten löysin itselleni Sahaja jooga -meditaation. Kyse ei ole tietenkään mistään terapiasta, mutta jotenkin siinä meditaation myötä alkoi löytyä elämään sitä tasapainoa ja merkityksellisyyttä, jopa hohtoa. Pakko myöntää, että tunnen itseni onnekkaaksi kun satuin sen löytämään juuri siihen aikaa. En tiedä mihin tässä olisi vuosien saatossa päätynyt, mutta Jonakin päivänä sitä vaan huomasi, kun olin jonkin aikaa meditoinut että “Hei, enhän minä ole pitkään aikaan enää edes ajatellut mitään masennusta! Hei, oikeastaan elämähän on aika mukavaa.
”
Kun luin tuon Sannan jutun, niin tuntui kuin olisi tavallaan tullut ulos sellaisesta kuplasta. Aika monella on asiat toisin kuin itselläni. Itsestäni tuntuisi suorastaan absurdilta, että alkaisin yhtäkkiä juomaan ainetta, josta tulee merkillinen olo ja jonka mausta en rehellisesti sanoen edes koskaan pitänyt, mutta monelle muulle on ihan oikeasti olla vaikeaa olla juomatta sitä vaikka ei haluaisi juoda!
Kaikki kaverit ottavat sen itsestään selvyytenä, että juot, media toitottaa jatkuvalla soitolla samaa viestiä, sosiaalinen elämä on vaikeaa, jos ei käytä, ja kavereiden humalaisten juttujen kuuntelu on tuskallista ilman promilleja.. kaiken sen lisäksi elämä tuntuu ehkä hohdottomalta ja tylsältä ilman, että päihdyttää itsensä….
..Voi pojat …Olen niiin onnekas, ettei tarvitse mennä mukaan!
..Pärjäile Sanna, ja kaikkea hyvää sinne Englantiin.. tai Espanjaan, tai missä sitten oletkin. Ehkä, jos joskus muutat kulttuuriin, jossa ei niin juopotella kuin omassamme, niin ehkä voisi onnistaa helpommin..
26. marraskuuta 2009 kello 15.58
pitäisiköhän tuosta matskusta tehdä ihan oma bloginsa. Tuli niin pitkä teksti..