Lentokoneessa voi tehdä muutakin kuin juoda alkoholia
Nyt on _taas_ itseäni häkellyttäviä uutisia omalla alkoholirintamallani ja tää kaikki sai alkunsa ‘alkoholistin’ kestotekosyiden virrasta napatulla oikeutuksella, jossa olin ‘tottakai’ olosuhteiden uhri siinä lentokoneessa mukavan ja ystävällisen lentoemon palveltavana, joka tuli viaton katse silmissään tarjoilemaan punaviiniä ja tuijotti odottavasti muutaman hassun sekunnin, kun kävin samanaikaisesti suurehkon liudan lävitse erilaisia ajatuksia, jotka -kyllä kiitos ja -ei kiitos -vastaukset olisivat toteuttaneet todeksi.
Persona punkulle otin sen iloisesti vastaan ja mietin, että nyt ei kyllä mennyt ihan putkeen, mutta ei se mitään. Eikä tässä vielä kaikki. Läheskään.
Humalasta tuli tosi kummallinen olo, vaikka maku oli herkullinen tällä kertaa. Aloin tuntea etteivät aivoni toimi lainkaan kuten olin tottunut. Aivojen normaalitila on niin järkevä. Siis itseasiassa join kaksi lasia viiniä ja tulin siksi humalaan. Anteeksi, nyt on tyritty humalaton vuosi.
No, kaikki alkoi naurattaa, selitä siinä sitten lentoemännälle tarinaa, jota hän tuli viereen kyselemään ja jutustelemaan, kun tuntuu että olet ihan joku muu kuin sinä itse. Naurattaakin, vaikka tavanomaisesti ei. Juttukaverille näytti luultavasti vain siltä, että olen iloinen keskustelusta, mukavata seurasta ja palvelusta, mutta koko aikana en päässyt eroon siitä ajatuksesta, että miten mä käyttäydyn epänormaalisti ja omituisesti ENKÄ oikein voi kontrolloida sitä mitenkään.Plus kaikki analysointiajatukset oli tähtinä lavalla.
Eli humala ei tuntunutkaan enään tutulta humalalta tai nimenomaisestihan humalan koettuani mietin, että tässäkö koko hommasta on kyse? Että miten on mahdollista kokea humaltminen näin kokonaisvaltaisesti välittömänä, mutta samaan aikaan todella vieraana ja jopa muovisena, vaikka se onkin ihan jees ja hauskaa. Että ei tämä silti ihan ole nyt tarkoitettu näin, tämä epäluonnollinen tunne ainakaan mun, pienen ihmisen sisälle. Eipä se juomatahtikaan ollut mikään hurja.
Puhun siis siitä, että kaiken sen alkoholista johtuvan mielenhulluttelun lävitse työntyi järki ja loogisuus pistävänä, mikä on sen humalan ulkopuolella, mutta katsoo humalaa ja sen vaikuttamaa persoonaa, mutta ei silti voi tehdä paljoakaan. Ainoastaan mennä mukana. Taisin elää sellaisen hidastetun kuvanauhan humalan rakenteesta.
Mieleen tulee kaksi persoonaa samassa ruumiissa, samassa hetkessä, perillä toistensa tietoisuudentilasta, mutta kumpikaan ei ole kosketuksessa tuttuun todellisuuteen. Kumpaakaan todellisuuteen eli: usean/usein humalan synnyttämään todellisuuteen, jossa elin tai humalattomuuden luomaan luonnolliseen todellisuuteen, jossa olen viimeaikoina elänyt.
Oli olemassa todellisuus, jossa molemmat persoonat vain ‘hengailee’ ikäänkuin olisi käynnissä kahden ihmisen välinen mielenkiintoa täynnä oleva tutustuminen, jossa otetaan selvää millaisia vastapuolet ovat -uteliaisuudella.
No nää oli taas näitä hullun puheita, mutta ette ikinä usko mikä on takuuvarmasti toinen syy mun humalattomalle vuodelle, jota en ole vielä maininnut. Tämä juontaa juurensa n. 3-4 kuukauden taakse jolloin eräs lähin tukijaystäväni ‘lähti leikkiin mukaan’ ja oli tullut samoilla hetkillä raskaaksi, mikä selvisi vasta nyt, kolme viikkoa takaperin. Elämä kyllä kertoo sulle kaikki pienimmätkin ja yksityiskohtaisimmatkin mutkat ja käänteet kun aika näyttää ja osaat lukea sen monologia. Kelle dialogi, kelle monologi. It’s up to u!
p.s Suomen metsää ei voita mikään. Saatan olla samaa mieltä kesästä 