Paluu suurkaupunkiin
Paasin vihdoin Bangkokiin ja odottelen etta matka jatkuu silla aikaa, kun paasee nakemaan tuttuja ihmisia ja lajan uusia myos. Nyt loysin toimivan internetinkin.
Eraana iltana olin kuin henkisesti huumautunut todella kapeakatseisesta italialaisseurasta, hanen kanssaan puiden olan takaata joitakin elaman tarkeita asioita, koin etten tilanteesta voinut livistaa. Tasta johtuen join puolet eraasta drinkista, jonka joku oli kantanut mua varten poytaan, koska han ei tiennyt etten mina juo. Jotenkin se siina seisoskeli valmiina ja lankesin mun taysin tipattomasta juoden yli puolet drinkista. Tosta noin vaan.
Se maistui viinalle, eli pahalle, siita tuli vahan polmistynyt olo loppujenlopuksi, vaikkei se mitaan aikaiseksi saanutkaan, mita olisin huomannut. Sitten mietin mun motiiveita moiseen tekoon, koska se oli jarjeton kaikinpuolin mun tilanteessa. Mutta nyt ymmarran vielakin paremmin, miten helposti seura tekee kaltaisekseen.
Millainenkohan maailma olisi jos kukaan ei joisi alkoholia? Yleensa pala maailmaa vaikuttaa villielaimelliselta tapahtumaketjulta kun kaikki ovat kannissa.
Ihan luonnostaan, itseani sen kummemmin tsemppaamatta olen silti jattanyt juomatta kaikki siita ensimmaisesta drinkista alkaneet himot alkoholia kohtaan. Mielihalut ovat jatkuneet joka paiva, koska on kuuma, mukavia ihmisia tapaa alvariinsa, paljon mielenkiintoisia tapahtumia ymparilla, elamaa ja hauskanpitamista, sosiaalisuutta ja irtiottoja niin lankkarikulttuurissa mutta sijainti taalla kuin paikallisessakin kulttuurissa, seka yhteys ihmisten valilla KOSKA on alkoholi. Toki tata on ilmankin, mutta KOSKA on alkoholi se on runsasta ja elavaista, iloista ja silti karsimyksetkin hoidetan yhdessa korjausbissella lahimmassa katukeittiossa tai hamyisessa ja viehkeasti laitetussa baarissa.
Taa ‘matka’ ilman alkoholia alkaakin osoittautumaan vahan suuremmaksi jutuksi mita ma alkujaan ajattelin. Eika erityisesti sen takia, etta olisi hauskaa sen alaisena, vaan sen takia etta sen alkoholin luoma maailma ihmisten valilla on vahintaakin yhta ihmeellinen kuin… miten siemenesta kasvaa vehna ja vehnasta tehdaan jauhoja joista leivotaan leipaa. Luonnollinen ihme siis mika vaatii mielikuvituksen kayttoa ja luovuutta. Ja taalla kaupungissa se korostuu koska mina olen nuori, ja valtaosa reissareista on nuoria ja nuoruudessa noustaan iloa pitamaan. Kuinkas muutenkaan.
Eli pitaisi loytaa uudestaan se sama moodi paalle, ei alkoholia. Talla kaupungilla on suuri vaikutus nakojaan. Paljon naen turisteja taalla useilla alueilla jotka rellestaa ja tuo lankkarikulttuuria tarjottimella niin klubien muodossa kuin perus baarielaman. Viimeyona kun vietin aikaa yhdella perus konemusiikki klubilla, niin selvisi etta paikka oli suht uusi n. 6 kuukautta vanha, eraan nuoren ranskalais miekkosen unelma ja hanen liikekumppaneiden. Siina aikani udeltuani ja kysyen kysymyksia mietin vain, etta ihan jees, mutta kaikki ne humalaiset ja sekoilevat thaitytot ja pojat viinahuuruissan tanssilattialla eivat jollain lailla sopinut kuvaan kaiken taman buddhalaisen historian sisalla.
No maisettuani alkoholia tuntuu, etta mun absoluuttinen linjaus loksahti paremmin paikoilleen vaikka tasta ne mun ongelmat varmaan vasta alkavat. Kuulostan surkuhupaisalta, etta ensin olen todella hyvalla mielin mun taysin tipattomasta ja sitten murran sen hatasesti hetken mielijohteesta.
12. maaliskuuta 2009 kello 20.30
Kuulostaa tutulta, kun pohdit tuota yhden drinksun juomista. Muistan että itse vääntelin sitä paljonkin mielessäni että miksi join pitkän absoluuttisen kauden jälkeen. Mutta sitten huomasin, että itselleen ankara oleminen ei auttanut hommassa. Välillä jopa hävetti myöntää, että teki mieli juoda vaikka sitä ennen olin ollut niin innoissani absolutismista ja niin varma siitä, että se on ainoa oikea tapa. Kai siinä hävetti se, että ei voinutkaan sanoa ihan varmaksi mitään. Mutta siinä myöntämisessä on oma voimansa. Miksi pitäisi esittää muille, ettei koskaan tee mieli juoda?
On kiinnostavaa lukea näitä ajatuksiasi, kiva kun jaksat pitää blogia siellä reissun päällä. Ootko paljon törmännyt sun kaltaisiisi vai ootko todella ollut porukan ainoa selväpäinen?
13. maaliskuuta 2009 kello 8.54
Ankaruus ja absoluuttisuus ei kai toimi missaan, ei lasten kasvatuksessa, eika kavereiden kanssa kommunikoidessa, puhumattakaan kansanjoukkojen johtamisesta, vaikka toiset sita kovasti haluaisi. Ja meille, jotka kannattaa/kokeilee sitä joissain asioissa, saattaa se luoda jotain hataraista _turvaa_ oikeassa olemisen tunteesta ja asioiden kontroloimisesta tallein pienissa mittakaavoissa tai sitten synnytaa uusia ajatuksia ja tunteita joita on tarpeen kerailla. Ma olen loytanyt jo monta syyta absolutismin peraan haikailulle.
Tahan mennessa olen ollut ainoa porukan selvapainen, mika ei sinansa ole ihme kun miettii konkreettisesti paikkoja mihin olen paatynyt. Taa thaikulttuuri on viela hauska kun tutustuu paikallisiin ja niiden kanssa lahtee iltaakin viettamaan niin tarjoaminen on niin verissa kaikilla tai silta se nayttaa. Lopulta kaikki on kannissa.
Myos kun lansimaalaiset ihmiset matkaavat ja nauttivat lomastaan niin alkoholi on ihan jokapaivainen nautinto heillakin. Luultavasti en vain paady toisenlailla elavien seuraan. Kenties high seasonin loppurippeilla on myos vaikutusta asiaan.
On toki erilaista, kun lahtee kaupungin vilskeesta ulos ja rauhallisemmille alueille. Nyt olen paljon pohjoisemmassa jo Bangkokista ja taalla paasee taas ulos suurten kaupunkien kuplasta ja humusta. Vaikka siltikin kadut notkuu taynna baarjea, olutta, ihmisia ja musiikkia.