Sokealla saattaa olla hyvä tuntoaisti
Tiistaina 28. heinäkuuta 2009Hei, aivan! Tärkeä näkökulma Päämajan kommentissa edelliseen kirjoitukseen!
Tulee vaan mieleen, että kolikolla on aina kaksi puolta. Puolesta riippuen, kumpi korostuu, riippuu varmasti aikakaudesta ja kulttuuristakin. (Köyhemmissä maissa, jossa media, sekä myös tämä alkoholiteollisuus ei ole vielä herännyt henkiin länkkärien tavoin, ei ole samanlaisia onglemia esimerkiksi nuorison kanssa.)
Median työ kaiken takana on kaikenkattava. Eniten alkoholi näyttää sekoittavan juovien ihmisten ajatuksia esimerkiksi siinä mielessä, mihin uskoa ja mihin ei. Onko valistus oikeassa, kaverit, tilastot, omat himot, ehdollistumisen ruumillistuma jota kantaa mukanaan joka päivä, äiti vai Jumala? Rahoitustakin tarvitaan, ei ne ajatukset ilmaiseksi sekoitu, joten alkoholiteollisuus varmasti pyörittääkin taidokkaasti mediaa, kavereita, jopa äitiä ja Jumalaa tottakai. En ole alkoholiteollisuuden lonkeroihin vielä perehtynytkään. Josko seuraavaksi lukisin..
Tulee seuraavaksi mieleen, että ‘tiedä kenen joukoissa seisot’ ja ‘hyvien puolella ei ole mitään hätää’.
Jotta ei mene liian absolutismiksi heidän korvissa, jotka mahdollisesti eivät pidä ehdottomista puolista niin manittakoon, että yleensä, kun ottaa vastuun jostain tekemästään päätösestä elämässä niin se muuttuu ihan kaikenkattavaksi todellisuudeksi.
Tässä tapauksessa alkoholittomuus. Jos otan sen tosissani, seison sanojeni takana. Jos otan sen ‘vasurilla’ en enään itsekään tiedä lopulta mitä ajattelisin ja tuntisin, plus kuka on oikeassa: media, ystävät, elämä vai minä itse. Vaiko syntyykö ajatukseni edellämainittujen vaikutuksesta. Rakennusmateriaalina käytetty lahoa puuta ja henkinen kirkkauteni eli aito tunnejärkeni jäänyt uppeluksiin mätäkuplaan puunsisälle. UUups.
Koen itse vieläkin, että ihmiset jotka juovat, elävät eri todellisuudessa. Alkoholi nähdään normaalina juomana, humala tavanomaisena tilana jne. Ei suostuta tuntemaan sen taakse, näkemään ihmisen luonnollista syntymätilan jälkeistä elämää puhtaana ja päihteistä vapaana, tai jos ryhdytään keskustelemaan asiasta, harva pystyy olemaan keskustelun jälkeen pari kuukautta ilman pisaraakaan, koska ensinnäkin kesksutelu alkaa vituttamaan jo niin paljon, että joku haluaa tuopille tai vakavasti otettaessa aina lipsahtaa jossain vaiheessa tuopille ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ne jotka ovat todella kyenneet moiseen ovat panneet samankaltaisia huomioita merkille pään selkeämisestä usealla elämän eri osa-alueella.
Sama pätee muuten esimerkiksi uskontojen kanssa, eli todellisuudessa minkä sisällä olet uskosi kanssa, _tai_ minkä antaa vaikuttaa omaan maailmankuvaan. ‘En usko humalaan’, ‘uskon Kristukseen’ jne.
Hyvä kysymys herää näissä molemmissä siltikin… Että kuuluuko niihin jotka ajattelevat omansa olevan ainut oikea vai niihin jotka näkevät kaikkien teiden vievän saman päämäärän luokse. Siinä on ero. Uskonnoissa vai alkoholimerkeissä. Onko rommi vai viski sun tie, mutta kaikista pääsee känniin? Mutta ilman rommia ja viskiä et pääse humalaan, joten pääsisitkö tuhdimpaan nirvanaan?
Ajatus yksi.)
Olen itse nyt siellä ‘hyvien puolella’ ja teen tuomioni sen pohjalta.
Ajatus kaksi.)
Toiset juovista ihmisistä, ovat kenties akattemikkoja eli teoreettisempia persoonia, tutkimustiedon ryystämiseen alttiita pesusieniä, ja toiset heistä samanlaisia pesusieniä, mutta juntimmalla perusolemuksella, jolloin asiat eivät ole niin tärkeitä siinä mielessä, miten ne saivat alkunsa tai miten ne kehittyvät. Kunhan ne asiat vain ovat ja niiden kanssa osaa elää. Sivistyksessä hukkuu teorioihin ja todisteihin, elämällä hukkuu aina seuraavaan päivään, koska mitä eilen tapahtui on jo ollut. Kumpikaan tapa nähdä asioita ei ole sen kummempi, tai mikään siltä väliltä, mutta molmepia yhdistää tapa juoda.
Ajatus kolme.)
Lokeroinnista riippumatta kaikki niihin kuuluvista ihmisistä kyselee minulta peräjälkeensä mielipiteitäni juomattomuudesta, joita en julista ahkerasti.
Mutta tämänkin edestä kyllä läimäyttänyt ajatuksiani ilmoille voimallisesti, joko yksityisesti tai julkisesti jos olen ajatellut, että nyt se on paikallaan, niinä harvoina ja valittuina hetkinä mutta harkitsemattomilla kuitenkin.
Tästä johtuen tuttavat ovatkin sitten ajatelleet, että minulla on pakkomielle juomisesta ja että mietin alkoholia liikaa, ja juomattomuudestani on tullut onglema.
Ajatus neljä.) (liittyen ajatukseen kolme)
Jos he eivät olisi alkoholin kanssa samalla puolella, he saattaisivat jopa vahingossa löytää sekä itsensä, että minut uudella tavalla. Minun löytämisessä nyt ei mitään ihmeellistä ole, tässä mä olen koko ajan ollut, mutta se ajatusmaailman löytäminen mitä tällä hetkellä pidän yllä juomattomuudella, olisi löytämisen arvoista heillekin.