Vuosi ilman humalaa

Nyt kun olen n. 4 kuukautta viettanyt aikaani uudesta vinkkelista voin todeta jo jotain asiaakin itselleni, milta tuntuu talla hetkella.

Toteamus: Alkoholittomuuden ottaminen elamantavaksi, ei ole itsestaanselvyys.

Johtopaatos: Tuntuu jotenkin enemman, kuin vahemman silta, etta on jotain jota en saa tehda. Jotain jonka olen kieltanyt itseltani.

Tama on tarkea aihe tassa liian paljon saantojen peraan juoksevassa nykymaailman menossa; asioiden turmiollisen kaltainen kieltaminen voi tehda hallaa, mutta tallaisessa yhden vuoden missiossa, mita ma nautin ja karsin, ei ole maailmanlopun aineksia.

Nomutta kuitenkin tormasin sattumalta ajatuslaaksossani vaeltaessa pariin seikkaan ja faktaan, jotka on jokatapauksessa mun elamantapayrityksen peruspilareita. Sitten raavin paata ja paikalle hiippaili kysymyksia.

Seikka: Pitkantahtaimen linssi = elamankokemus on lapsen kengissa ja esimerkkina kasite karsivallisyys elaa viela omaa elamaansa.

Fakta: Ma olen nuori ja olen huomannut nuorten ihmisten elavan enemman hetkessa. Mita pienempi ihminen, sita vahemman tulevaisuuden pahkailya. JOTEN.. yllattaen vuosi tuntuukin pitkalta ajalta. Keta yllattaa keta ei…

Hiippailevat kysymykset: Onko minun luonteenlaatu ja ovatko kaltaiseni todella ehdollistuneita alkoholin juomiselle joistakin monista erilaisista syista (perima, kulttuuri, ymparisto) vai onko pelkastaan nuoruuden voimasta elaminen takana? Miten on ikinuorien laita, joilla ei ole ongelmaa juomisen suhteen, mutta viini virtaa?

Miten tulee paattymaan pesaerojako ihmisten valilla ketka juovat ja ketka eivat juo? Kyrailya, urheaa partiotunnelmaa vai ehtaa hyvaksyntaa? Lisaksi maailmankulttuurien juomatavat toisiinsa nahden ovat suuret mun silmiin.

Vai esimerkiksi onko meille nuorempien sukupolville osunut talla kertaa vitsaus nimelta: lahihistorian muokkaama mutaatiokansa pullo kadessa, (saattaa menna yli hilseen, mutta jos jokaiselle sukupolvelle kuitenkin sattuu joku vitsaus aina kohdalle, sanottakoon: sotalapsisukupolvi, lamalapsisukupolvi, sotatietokonepelilapsi sukupolvi ja sen sellaista) koska kyllahan jokaisen sukupolven pitaa kantaa kortensa kekoon tassa kehittyvassa maailmassa aina kustakin ymparistosta tulevasta, vallitsevasta tapahtumaketjusta. Ihan luonnollista kaikinpuolin kollektiivisen kehityksen kannalta, ensin ollaan olosuhteiden uhreja, sitten kaytetaan aivoja ja tehdaan muutosta, pistetaan luovuus kukoistamaan.

No jokatapauksessa nama kaikki ajatukset herasivat, koska mielummin olisin kohtuukayttaja, kuin tipattoman linjan toteuttaja tulevaisuudessa. Musta tuntuu etten tule elamaan elamaani ilman alkoholia, mutta musta myos tuntuu silta, etta on hyva, kun tapa kayttaa alkoholia muuttuu aina elamantilanteen ja -vaiheen myota, koska muutokset ovat _tila_ oivaltaa uusia asioita tai vahintaakin samoja jo oivalettuja asioita uudesta vinkkelista kuten aikaisemminkin on todettu. No ma odotan innolla seuraavia kuukausia koska nelja kuukautta on jo kasa aikaa nahda seurauksia, mutta lisaa aikaa on aina lisaa aikaa. Ja jos on liikaa aikaa, niin kannattaa tehda hyvia juttuja, niinkuin esimerkiksi suoristaa muakin nuorempien tulevien nuorten aikuisten kasitysta alkoholinkaytosta.

Se oli muuten loistava se suomalainen taannoin leffateattereissakin pyorinyt dokkari Katastrofin aineksia, missa perhe paattaa yrittaa nautiskella vuoden elamastaan (pienten lasten kera) kayttamatta oljya laisinkaan.

( http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2008/09/717718 )
Suosittelen katsomaan lampimasti. Suosittelen myos kokeilemaan itse jotain elamanmuutosta mika puhuttelee sinuu.

On tullut huideltua melkein paa kolmantena jalkana pikkupaikoissa ja kulutettua energiaa, mita ehti mukavasti kekoontua. Tajusin myos etta kaikki taiteilijat on niin syvalla omassa paassa, etta ei ne kestaisi todellisuutta tuosta noin vain, vaikka erityisesti viime kerralla mun sydan lampenikin laulajille.

Taalla Kambotseassa on hurja meininki. En tieda ihan tarkalleen mita viiden paivan paasta tapahtuu, kun uuden vuoden juhlinta on paahuipussaan, mika kuulemma on joka vuosi aina yhta hillittomat juominki kekkerit niin Thaikuissa, Laosissa kuin taallakin. Viikon ne paikalliset jaksaa pistaa menemaan, mutta kohokohtapaivat on rankkaa vesisotaa kaiken kanssa mihin vaan voi varastoida vetta heittaakseen ja kaikkien kanssa mika vaan liikkuu mihin on hyva tahdata. Saa nahda onko naa hauskan kuuloiset tarinat totta. Vesi on hyva, juodaan vetta ja heitellaan sita. Pitaa darran loitolla. Mulla on vahan ikava darraa. Onkohan aika kullannut muistot.

No kuitenkin voin huokasta, etta en onneksi ole Thaikuissa naiden pitojen aikaan, niin paljon enemman iloa ja velmuilua talla puolella rajaa, etta alkaa tuntua Thaimaa lansimaalaisten juottolalta, himojen tyydyttajalta ja paikallisten leikkikentalta, se nykymeininki siella. En ma kuitenkaan jaanyt paitsi kauniistakaan kulttuurikoukeroista vaikka silta kuulostaisinkin.

No nyt kun paasin jumahtamaan tanne etelaan niin iskinkin itseni silti riettauden nurkille, _tietamattani_ (karma seuraa) nimittain sita on jo helposti eksynyt ladyboy baareihin turisemaan ja viettamaan aikaa silkasta vahingosta, niinkuin myos maksullisten naisten asiakastukipisteisiin, KOSKA kaikki on vaan niin mukavia ja kutsuu mukaan, heittaa huulta ja ovat kuin yhta suurta perhetta jollain hupaisalla tavalla, oli ne paikallisia tai lansimaalaisia eli lankkareita.

Lankkarit, ne kaikki huvittelevat vanhemmanpuoleiset miekkoset on toki kannissa, olis varmaan mielellaan aamusta iltaan joka paiva, mutta paikalliset naiset ei juo tai juo hiukan. Vaikka ne olisi kuinka velmuja ja puuhailisi ties mita omiaan. Tytoilla on puuhailuissaan tottakai dollarinkuvat silmissa, mutta aidosti myos himmea meininki paalla ja hauskaa! Pisti ne koreaksi tanssilla, laululla, hillumisella tai henkilokohtaisella showlla itsensa ja vastapuolen valilla.

On se niinkin, etta tallaisessa kolkassa mihin lansimaalaiset tulee virittamaan omat bisnekset kun nakevat jotain yhta menestyksellista tulevaisuutta jo varmasti viiden vuoden paahan Thaimaa tyyliin, niin samalla pistavat matalaksi alkuperaista paikallista kulttuuria. Menestyksen onni niille aukenee rahassa, mutta siltikin vaitan etta myos ihan yksinkertaisessa elamassa. Kiva natti vaimo, koti ja paljon samanhenkisia miekkostovereita joka naapurissa ja aina lamponen saa. Elamaa ei sen vahempaa ja alkoholi on vaan vahankuin suolana poydassa.

Ma varmaan viihtyisin taalla paikallisten kanssa ilman lankkareita, kun viinaksetkin olisi piilossa eli kaikki rilluttelu. Aasialaiset miehet juo enemman. Naiset.. ei niiden tarvitse. Niilla on lepposaa muutenkin. Mullakin on lepposaa niiden kanssa. Mutta naisia ei myoskaan hairitse muiden ihmisten alkoholinkaytto, koska se ei ole mennyt taalla viela yli ymmarryksen. Nuoret naiset on viattomia ja hihittelevia, elamaniloisia.

Toiset tykkaa rilluttelevasta elamantyylista, missa on usein pidot ja tuopit kolisee, toiset idyllisemman kuvan kantavasta tasapainoisuudesta. Tosihorhoilla on molemmat menot ilman paihdyttavia substansseja. Hyva aasia naiset!