Vuosi ilman humalaa

Humnn… Eli siella kaivataan kirjoituksia usein ja lyhkaisempia, heh, siis ihan loistava idea, laitetaan taakin mun haastelistalle, nimittain en ole moista kunnolla kokeillut, vaikka kirjoitettua tekstia loytyy ties kuinka monia tuhanseja riveja.

Sitten pahoittelut aakkosten puuttumisesta. Ma pakkasin urheasti repun ja pelmahdin makoilemaan tahan riippukeinuun, bambumajani kuistille. Ja tasta eteenpain siirran kirjoitukset talta paperilta ruudulle.

Eli paasinmpa vihdoinkin pois suurkaupungin labyrintista kunnon landelle, saarelle kaakkois-aasian kupeeseen.

Tuumailin jo kovin aiemmin, etta mika nyt sitten neuvoksi kun osa mun unelmaa oli riekkua olutpullo kadessa juhlissa eli tanssiaisissa ja muutenkin turista ihmisten kanssa siella taalla pienessa sievassa ja mukavassa olotilassa. Enka ole varma kuinka paljon ma eilen hammensin erasta ranskalaista seuruetta, kun mikaan ei miulle kelvannut mita hyo tarjosivat ja lopulta tilanne paattyikin siihen etta parin tunnin illallisen ja marketilla vietetyn -yritys ajan- jalkeen ma luovutin ja hiippailin valjemmille vesille, kun juttua ei vaan saatu luistamaan. Kuningas alkoholi sysas mut raa’asti kakkoseksi. YHYYY

Mutta nyt juuri korkkasin pullollisen tata rakastamaani aromia: vihrean japanilaisen Oishi teen ja ahh, toimii ja on hyvaa. Taitaa siis jaada kaarmeviinat ja muut paikallisten keitokset maistamatta, mutta tuskin ma loppupelissa paljoa menetan. Erilaisia ihmisia kiinnostaa erilaiset asiat  ja mua kiinnostaa erilaisten asioiden vaikutukset niin ruoasta alkoholiin kuin tapahtumista ajatuksiin. Asenne musta on monessa tilanteessa tehnyt onnellisen tyton vaikka on kylla jo harmittanutkin pienissa minutin erissa toisinaan etta en juo alkoholia. Kaytannossa kaikki muut juo.

Aika hauskaa toisaalta tama tammoinen. Vahanku paattais olla vuoden syomatta suklaata kenties koko loppuelaman. Tai jotain vastaavaa mita kukin halajaa mutta milla on nurjakin puoli. Tai olis vuoden puhumatta sanaakaan. Saastyis monet tilanteet ja siina sitten samalla opettelet kommunikoimaan toisin, kun kaikki muut puhuu.

Kiitti kommenteista. Mä tykkään kommenteista. Vaikka itsekin lueskelen blogeja sillointällöin, enkä kommentoi. Taidankin tehdä toisin enskerralla.

Paras biitti:
Uuh, mikä ensikuukausi. Te ette usko tätä. Mulla on uusi pää. Kaikki huokoset on auki ja tieto ja tunne virtaa NIIN että mä ymmärrän asioita ja yhteyksiä selkeästi. Mä olen useasti kokenut valaistumisen tunteen kun tykkään mietiskellä (hurraa), mutta tätä ei voi verrata edes siihen, koska tämä on vaan alati ja sitten se toki vahvistuu päivä päivältä. Kai tähän pian tottuu.
Ajatus herää:
Olen saanut jo nyt tunteen siitä, että en mä alkoholia ihan oikeasti tarvitse lainkaan.
Miksi tarvitsisin?
Mihin tarvitsisin?
-En mihinkään.
Kaivelemaan jäänyt seikka:
Taantumisen ilmaantuminen. Kun ensin mennään ylös, tulee parempi mieli, rauhallisempi olo, luovuudella on tilaa elää ja aloitekyky loistaa, niin jossain vaiheessa taantumavaiheen myös tuntuisi olevan luonnollista ja loogista tulla pyörähtämään paikalla.

Toinen puraisu:
osa1: (selvässä seurassa, ystävänkin innostuttua tästä humalattomuudesta)
Muutamat ensikekkerit ilman humalaa. Arvosana 10! Voi sitä naurun ja tanssin määrää mikä ei tyssännyt milläänlailla seinään ilman olutpulloa. Hupia riitti monesta esim. siitä kumpi saa haettua seuraavat drinksut kompuroimatta, mikä oli haastavaa siinä trooppisen ilmaston nuolemassa portaikossa. Eli nuoruuden hurjapäisyys ei kyllä hellittänyt. Samanlainen halu on päästä ulos hyvän musiikin keskelle tai istahtamaan baarin meluun.
Ajatus herää:
Bussissa matkalla kotiin, kun päästiin yläkertaan istumaan, missä kaikki superjuhlijat körötteli, kuka nousu- kuka laskuhumaloissaan, niinkuin aina, täydessä ja hikisessä kopissa koteja kohti (vaikka oli maanantai):
Vimppa vapaa paikka ja sitä katseli siitä kun kaikki oli jotenkin toiselta planeetalta kotoisin.
Kaivelemaan jäänyt seikka:
Onko tässä nyt sitten oikeasti jotain huvittavaa???! häh?

osa2: (ainoana selvänä, muiden ollessa ihan huppelissa)
Piti ottaa selkoa ihan yllättäen omista asenteista ja omista motiiveista illan ja seuran suhteen.  Mutta kun oivalsin ettei tarvitse elää muiden käyttäytymisen varassa, niin laitoin mun sydämen paistamaan uuestaan. Siis ensin ärsytti muiden humala, toisinsanoen omaselväpäisyys eikä muiden humala niinkään. Ja omalla peitellyllä ärsyyntymisellä vaikutin herkimpien mielialaan myös, kun mietinkin siinä, että joku mättää tässä asetelmassa. Eli muutenkin aina tärkeä oppitunti elämässä:  löytää oma arki ja juhla, riippumatta olosuhteista ja ärsykkeistä. Kyllä se asenne on suuri ja valtaisa asia. Etenkin kun sillä vaikuttaa koko ajan muihin, vaikkei itse olisi tietoinen koko asenteestaan. Puhtaasti psykologinen prosessi josta päästään helposti meditoimaan buddhapenkille jos jatketaan analysointia.

Pari kertaa toveri aloitti keskustelun parin tunnin tanssimisen jälkeen, miksi en juo. Ja kyllä tämä hänellekin oli selkeästi pohtimisen arvoinen asia kun kysyi vielä jälkimmäisessä yrityksessä tosissaan, että miltä musta nyt tuntuu?
-Paremmalta, paljon paremmalta, nauroin.
-Ai ihan oikeasti? hän jatkoi.
Heh… Oma käytös, omat valinnat ilman alkoholia eivät ainoastaan omaan elämään vaikuta vaan jää elämään kaikille muillekin. Sillä autetaan rakentamaan uusia ajatuksia muille, negatiivisia ja positiivisia, reaktioita kanssa, koska tunteet lyö ensin peliin jos ei jotain ole tullut aatelleeksi. Mä en itse vaan vielä negatiivisiin vastareaktioihin mua kohtaan ole törmännyt. Suomessa asia varmaan olisi toisin ja siksi ei mitenkään ikävä sinne olekaan vaikka meistä suomalaisista yleisesti ottaen tykkäänkin, alkoholilla tai ilman.
Ajatus:
Vaikka ilmapiiri seköpäisen känni-ilmapiirin keskellä oli ajoittain hurja, silti tuumailin tosissani siinä bussiin ahtautuessa, josko olisi vielä pitänyt jäähä pistämään jalalla koreaksi.
Kaivelemaan jäänyt seikka:
Kauankohan tälläistä sitten jaksaa, ennenkuin mielummin löytää itsensä aina kotioloista tai jostain ihan muualta. Aikuistuukohan sitä nyt sitten liian nopeasti, kas vaan olisi se kummaa jos aikuisuus pukkaisi päälle kiireissään tälläisen elämäntien valittua. Että se vaanisi nurkan takana, odottaisi ja sanoisi:

-nonni tuolla se kuivunut joki kulkee, kimppuun!

Hei, mä myös valokuvaan joskus ja löysin eräänlaisen kamppanjan täältä kotinurkilta, kadulta. Laitan teille 3 kuvaa, että näin nää täällä Lontoossa turhia kaunistelematta.

Itse en ole mainostenorja-sorttinen lainkaan, ne ei vaikuta muhun juurikaan, joskus jään kyllä mainoksien tekotapoja tuumailemaan siinä mennessäni eli siten vaikuttavat kyllä, mutta nämä kun osui kohdalle niin ennenkuin edes tajusin mistä siinä puhutaan, niin oli tunne jo päässä että: Jotain ällöttävää hyvässä paketissa. Eroaako suomen politiikasta?

-sanna