Vuosi ilman humalaa

Olin äskettäin firman pikkujouluissa ja jännitti vähän mennä kesken bileiden, kun en tuntenut kuin muutaman tyypin. Meinasin jättää menemättä, mutta ajattelin, että selviän siitä kyllä hengissä. Selvin päin on tullut jo opeteltua olemista juhlatilanteissa. Ja vaikka änkyttäisin ja kaataisin tavaroita ja näyttäisin urpolta, ei tapahtuisi mitään niin vakavaa, etten voisi kohdata niitä ihmisiä uudestaan. Mietin mikä olisi pahinta. Seisoisin yksin nurkassa typerä hymy naamalla ja kaikki näkisivät että mulla on kakka housussa. Miksi niin moni kokee jännittämisen nolona? Kakkahousun näköistähän on paljon helpompi lähestyä kuin näitä suurkaupunkien kivikasvoja.

Pakotin itseni heti tanssilattialle tuttujen kanssa ja lantio jäykkänä vetelin niin kauan että oikeasti alkoi rytmi vetää enkä miettinyt enää muita. Illasta tuli aivan yllätyksellisen hieno.

Mä olen tehnyt tästä tarkoituksella ihan virallisen prokkiksen. On ollut mielenkiintoista mennä selvänä tilanteisiin, joissa aikaisemmin olen kokenut tarvitsevani alkoholia, ja katsoa mitä tapahtuu. Selvin päin ei kuitenkaan tule tehtyä mitään sellaista mistä jäisi morkkista, ainoastaan pieni naturaali punoitus yläpäähän. Ja sen olen nyt viime aikoina huomannut, kun olen relannut asian kanssa, että selväpäisyydessä on ihan toisenlaista varmuutta, sellaista rauhaa tilanteissa, joissa kännissä käyttäytyisi hätäisesti tai epätoivoisesti. Eikä enää niin helposti anna sen haitata mitä muut mun juomisesta ajattelee. Välillä vaan menee hermot, jos joku alkaa vitsin varjolla kannustaa juomiseen. Nopeammin siitä on päästy yli, kun en ole sanonut yhtään mitään.

Mutta niin, tämä oli tässä, on aika kiitellä blogiseurasta ja pistää haaste eteenpäin. Oma haasteeni on selätetty, ja olisi hauska saada joku muu kirjoittamaan omasta vuodestaan ilman humalaa. Kännikapinan taiteellinen johto ehdotti, että tällä kertaa kirjoittaja voisi olla miespuolinen. Kiinnostuneet voivat laittaa postia pirjoheikkila@hotmail.com. Itse jatkan valitsemallani tiellä, eli tähän samaan malliin.

Hyvää joulua! Ja viime hetken lahjavinkkejä kaikille ekomielisille: Meidän perheessä vietetään tänä jouluna Kierrätysjoulua eli lahjarahat laitetaan yhteiseen leffailtaan, mutta koska pakettien aukaiseminen aattona on ihan ehdotonta, olemme paketoineet kaikkea kotoa löytyvää. Suosittelen huumorintajuisille, kaikilla on ollut vedet silmissä nauramisesta, kun olemme miettineet mitä romua pistetään pakettiin. Samalla on löytynyt oikeasti jotain sellaista mistä toinen voi ilahtua, tavara ilahduttaa muutenkin vain sen hetken, joten sama se onko se uutta vai vanhaa.