Vuosi ilman humalaa

Moneen viikkoon ei ole tehnyt mieli juoda juuri ollenkaan. Saldo viimeisen kuukauden ajalta on kolme annosta. Vapaa-ajalla käyn uimassa ja ulkona mahdollisimman paljon, vietän aikaa läheisteni kanssa ja järjestötoiminnassa. On kiva olo, rauhallinen ja pirteä. Pimeys ei haittaa yhtään, kun liikkuu ja ulkoilee säännöllisesti, se tekee ihmeitä päälle. Lamaakin odottelen innolla: toivon ettei tarvitse enää yrittää pysyä mukana siinä, millaiset housut tai kahvinkeittimet milloinkin on in.

Yksi kaveri valitteli, että haluaisi kokeilla, muttei pysty olemaan juomatta. Nyt kun oma virallinen haaste on loppupuolella, ajattelin käydä läpi juttuja, jotka ovat tukeneet minua olemaan ilman humalaa. Pari vuotta sitten en olisi edes halunnut kokeilla koko haastetta, sen verran tärkeää juominen oli. Nyt kun uuteen oloon ja tapaan on tottunut, on vaikea ajatellakaan menevänsä taaksepäin. Reilut kaksi vuotta sitten lopetin tupakanpolton ja monien yritysten jälkeen sain kerättyä tarpeeksi tahtoa tähänkin. Juominen tuntuu nykyään turhalta, ja muut vuoden aikana näkemäni muutokset kropassa ja mielessä ovat paras kannustin jatkamaan tällä tavalla.

Suurin tuki on ollut ystävä, jolla on myös sama haaste päällä. On ollut kiva jutella jonkun kanssa, joka käy läpi samoja vaiheita. Itse asiassa kukaan läheisistä ystävistäni ei ole erityisen kiinnostunut kännissä olemisesta. Yhdessä olemme pörränneet myös yöelämässä, enkä usko että olisin jaksanut sitä, jos he olisivat olleet kovassa humalassa.

Tipattomassa tammikuussa ei ole mitään järkeä. Siinä ajassa ei ehdi tottumaan uuteen ja huomaamaan, kuinka juomisen merkitys vähenee. Uuden tavan omaksumiseen omalla kohdallani auttoi sitkeys ja kova tahto. Ajattelin aina eteenpäin ja muistelin millaista on olla krapulassa ja miten silloin alan synkistellä ilman syytä enkä jaksa tehdä mitään. Pikkuhiljaa tuntuneet muutokset ja liikunta antoivat lisäpotkua. Ja sitten kun yllättäen alkoi tehdä mieli känniin, tein mielestäni hyvän ratkaisun ja join sen verran, että muistin taas kuinka turhaa ja kallista se on.

Olen välillä kuullut ihmettelyjä siitä, miten voin nyt lähestyä miehiä, kun en ole kännissä. Mutta miksi kännissä pitäisi lähestyä ketään. “Että saisi yhden illan juttuja”, sanoi yksi urpo. Jos on pakko juoda kännit sen takia, ettei muuten lähtisi jonkun mukaan, niin ehkä se on pienen pieni vihje siitä, ettei reissusta seuraa mitään järisyttävän hienoa kokemusta.

Suurin koetin itselleni on tullut halusta tyhjentää pää ajatuksista ja olla hetken aivot lamaantuneena. Nukkuminen, jooga ja liikunta ovat osoittautuneet hyviksi keinoiksi korvata pään sumentaminen. Sekä tieto siitä, että koko ajan voimistuu, kun käy sitkeästi läpi ja loppuun asti jonkun tilanteen, joka on saanut aikaan halun juoda. Jos ei juo vaikkapa kiireen aiheuttamaan päänkiristykseen, niin seuraavilla kerroilla päätä on kiristänyt vähemmän. Ja sitä mukaa juomisesta tulee tarpeeton tapa rentoutua.

Vuosi ilman humalaa on kasvattanut nuorta ja epävarmaa itsetuntoa ja itsevarmuutta. Haasteen aikana on tapahtunut paljon isoja henkilökohtaisia juttuja. Väitän, että ilman humalaa olen päässyt niistä helpommin eteenpäin. En koe humalaa enää mitenkään tarpeelliseksi, mutta en myöskään absolutismia.