Vuosi ilman humalaa

Mä aloitan juomisen uudestaan. En halua olla juomatta, koska alkoholin avulla todellisuus oli muistaakseni hitusen siedettävämpää ja ihmisistä ei tarvinnut olla erossa. Haaste on pilattu ja luovutusvoitto itselleni petetty. Pakkaan repun ja menen juomaan punaviiniä toivottavasti Espanjaan.

Luulen että homma tulee menemään niin että päädyn pubiruusuksi tai sitten neutralisoidun luonnostaan seuraavan 10 vuoden sisällä. Kumpikaan ei oikeastaan haittaa.

Ainiin eräs viisas ihminen kerran näytti mulle mielikuvien käytännössä, miten opeteltuaan jotain uutta, ja sen jäätyään tauolle siirtyessa seuraavaan opeteltavaan aiheeseen, ensimmäinen kehittyy kuin itsestään ja seuraavalla kerralla se kököttää siellä tarjottimella puolivalmiina omena suussa kultalusikka vierellään.

Hei, aivan! Tärkeä näkökulma Päämajan kommentissa edelliseen kirjoitukseen!

Tulee vaan mieleen, että kolikolla on aina kaksi puolta. Puolesta riippuen, kumpi korostuu, riippuu varmasti aikakaudesta ja kulttuuristakin. (Köyhemmissä maissa, jossa media, sekä myös  tämä alkoholiteollisuus ei ole vielä herännyt henkiin länkkärien tavoin, ei ole samanlaisia onglemia esimerkiksi nuorison kanssa.)
Median työ kaiken takana on kaikenkattava. Eniten alkoholi näyttää sekoittavan juovien ihmisten ajatuksia esimerkiksi siinä mielessä, mihin uskoa ja mihin ei. Onko valistus oikeassa, kaverit, tilastot, omat himot, ehdollistumisen ruumillistuma jota kantaa mukanaan joka päivä, äiti vai Jumala? Rahoitustakin tarvitaan, ei ne ajatukset ilmaiseksi sekoitu, joten alkoholiteollisuus varmasti pyörittääkin taidokkaasti mediaa, kavereita, jopa äitiä ja Jumalaa tottakai. En ole alkoholiteollisuuden lonkeroihin vielä perehtynytkään. Josko seuraavaksi lukisin..

Tulee seuraavaksi mieleen, että ‘tiedä kenen joukoissa seisot’ ja ‘hyvien puolella ei ole mitään hätää’.
Jotta ei mene liian absolutismiksi heidän korvissa, jotka mahdollisesti eivät pidä ehdottomista puolista niin manittakoon, että yleensä, kun ottaa vastuun jostain tekemästään päätösestä elämässä niin se muuttuu ihan kaikenkattavaksi todellisuudeksi.
Tässä tapauksessa alkoholittomuus. Jos otan sen tosissani, seison sanojeni takana. Jos otan sen ‘vasurilla’ en enään itsekään tiedä lopulta mitä ajattelisin ja tuntisin, plus kuka on oikeassa: media, ystävät, elämä vai minä itse. Vaiko syntyykö ajatukseni edellämainittujen vaikutuksesta. Rakennusmateriaalina käytetty lahoa puuta ja henkinen kirkkauteni eli aito tunnejärkeni jäänyt uppeluksiin mätäkuplaan puunsisälle. UUups.

Koen itse vieläkin, että ihmiset jotka juovat, elävät eri todellisuudessa. Alkoholi nähdään normaalina juomana, humala tavanomaisena tilana jne. Ei suostuta tuntemaan sen taakse, näkemään ihmisen luonnollista syntymätilan jälkeistä elämää puhtaana ja päihteistä vapaana, tai jos ryhdytään keskustelemaan asiasta, harva pystyy olemaan keskustelun jälkeen pari kuukautta ilman pisaraakaan, koska ensinnäkin kesksutelu alkaa vituttamaan jo niin paljon, että joku haluaa tuopille tai vakavasti otettaessa aina lipsahtaa jossain vaiheessa tuopille ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ne jotka ovat todella kyenneet moiseen ovat panneet samankaltaisia huomioita merkille pään selkeämisestä usealla elämän eri osa-alueella.
Sama pätee muuten esimerkiksi uskontojen kanssa, eli todellisuudessa minkä sisällä olet uskosi kanssa, _tai_ minkä antaa vaikuttaa omaan maailmankuvaan. ‘En usko humalaan’, ‘uskon Kristukseen’ jne.
Hyvä kysymys herää näissä molemmissä siltikin… Että kuuluuko niihin jotka ajattelevat omansa olevan ainut oikea vai niihin jotka näkevät kaikkien teiden vievän saman päämäärän luokse. Siinä on ero. Uskonnoissa vai alkoholimerkeissä. Onko rommi vai viski sun tie, mutta kaikista pääsee känniin? Mutta ilman rommia ja viskiä et pääse humalaan, joten pääsisitkö tuhdimpaan nirvanaan?

Ajatus yksi.)
Olen itse nyt siellä ‘hyvien puolella’ ja teen tuomioni sen pohjalta.
Ajatus kaksi.)
Toiset juovista ihmisistä, ovat kenties akattemikkoja eli teoreettisempia persoonia, tutkimustiedon ryystämiseen alttiita pesusieniä, ja toiset heistä samanlaisia pesusieniä, mutta juntimmalla perusolemuksella, jolloin asiat eivät ole niin tärkeitä siinä mielessä, miten ne saivat alkunsa tai miten ne kehittyvät. Kunhan ne asiat vain ovat ja niiden kanssa osaa elää. Sivistyksessä hukkuu teorioihin ja todisteihin, elämällä hukkuu aina seuraavaan päivään, koska mitä eilen tapahtui on jo ollut. Kumpikaan tapa nähdä asioita ei ole sen kummempi, tai mikään siltä väliltä, mutta molmepia yhdistää tapa juoda.
Ajatus kolme.)
Lokeroinnista riippumatta kaikki niihin kuuluvista ihmisistä kyselee minulta peräjälkeensä mielipiteitäni juomattomuudesta, joita en julista ahkerasti.
Mutta tämänkin edestä kyllä läimäyttänyt ajatuksiani ilmoille voimallisesti, joko yksityisesti tai julkisesti jos olen ajatellut, että nyt se on paikallaan, niinä harvoina ja valittuina hetkinä mutta harkitsemattomilla kuitenkin.
Tästä johtuen tuttavat ovatkin sitten ajatelleet, että minulla on pakkomielle juomisesta ja että mietin alkoholia liikaa, ja juomattomuudestani on tullut onglema.
Ajatus neljä.) (liittyen ajatukseen kolme)
Jos he eivät olisi alkoholin kanssa samalla puolella, he saattaisivat jopa vahingossa löytää sekä itsensä, että minut uudella tavalla. Minun löytämisessä nyt ei mitään ihmeellistä ole, tässä mä olen koko ajan ollut, mutta se ajatusmaailman löytäminen mitä tällä hetkellä pidän yllä juomattomuudella, olisi löytämisen arvoista heillekin.

Hei rakkaat lukijat. Nyt on mettäreissu takana  suomen suvessa ja siksi en ole mitään kirjoittanutkaan toviin. Pahoittelut siitä.
Olen palannut kaupunkiin tuoreena ja virkeänä ja SELVÄNÄ. Voi jos kaikki halukkaat voisivat mennä metsään viettämään aikaa, niin onnellisuusprosentti saattaisi kohota ainakin vähintään halukkaiden henkilökohtaissa elämänmittaisessa prosentuaalisessa mittarissa.
Eristyksissä on ainakin mukava elää ilman alkoholia mutta musta tuntuu ihan hitusen sille, että kaupunkielämään palaaminen saattaa taas muutta tunteita.

Seuraavaksi mä siis siellä mehtässä ryhdyin tuumailemaan ihmisen geneettistä taustaa alkoholiin liittyen mikä on joidenkin mielestä selkeästi ja vahvasti sidoksissa alkoholismiin ja juomistapoihin.  Raapustelin kaikenlaisia ajatuksia paperille joita myöhemmin luin ja tutkin vähän netistä.
Kyllä itsekin mietin geenien muodostamaa ihmistä suurena kokonaisuutena, mutta en silti tahdo ajatella sitä liian ehdottomana totuutena (lukea geenien perusteella ihmisten juomista), koska päädyin itsekin siihen johtopäätökseen (niinkuin näköjään monet muutkin), miten geeneillä selittäessä hautautuu kaikki muut vaikuttavat tekijät sen tieteen alle.

Löytyi kahdenlaista mielipidettä:

1.)Alkoholismi on tekosyy juoda, jossa vältellään vastuuta omasta lopettamisesta
2.)Alkoholismi on sairaus johon vaikuttaa mm. perimä

Täältä linkistä löytyy ensin yksi keskustelu jonka löysin ihan mielenkiintoisena. Siellä mietitään mm. kieltolaista alkanutta alkoholimyönteisyyttä ja median aloittamaa ‘alkoholihössötystä’, sekä geneettistä spekulaatiota alkoholin sietämisestä ja jotakin ajatuksia kulttuurillisesta historiasta  plus Juutalaisten ‘alkoholi’ geenistä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5403406

Sitten seuraavista kahdesta linkistä löytyy tutkimustietoa ‘alkoholi’ geenistä mikä on tehty Suomalaisilla ja Jenkeillä, kaiketi pääosin inkkareilla.

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article141411.ece?v=t

http://www.potilasliitto.fi/terveysuutiset_14082006.htm

Kolmas tutkimustietolinkki on vähän laajempi ja enemmän tieteellistä tekstiä jos joku haluaa paneutua.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo93995&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Sitten jossain vaiheessa yötä havahduin siihen, että mä olen päätynyt banaanikärpäsiin kaiken lukemani keskellä. Se oli hauskaa, sai hakemaan uuden kupposen teetä, vähän nauramaan lisää mutta jatkamaan lukemista. Lainaan tähän jotakin mitä luin mutta laitan linkin josta voi mennä enemmän lukemaan jos tahtoo.

‘Banaanikärpänen (Drosophila melanogaster) on pieni kellanruskea mahlakärpäslaji, joka on jo vuosikymmenten ajan ollut yksi kokeellisen biologisen tutkimuksen tärkeimmistä malliorganismeista.
Ravinnokseen mahlakärpäslajit imevät käymistilassa olevia nesteitä, esimerkiksi hedelmien mehua ja mahlaa. Toukat elävät esimerkiksi mahlassa tai maahan pudonneissa marjoissa ja hedelmissä syöden nesteitä sekä hiivoja ja muita mikro-organismeja.

Koska ihmisen ja banaanikärpäsen geenitoimintojen on havaittu olevan pohjimmiltaan melko samanlaisia, voidaan kärpäsellä saatuja tuloksia soveltaa usein myös ihmisellä.

Esimerkiksi alkoholin vaikutusten ja alkoholismin tutkimuksessa banaanikärpästä on käytetty erittäin paljon. Banaanikärpästen ja nisäkkäiden alkoholivaste on erittäin samankaltainen: esimerkiksi kärpästen liikkeiden kontrolli heikkenee jo pienen alkoholialtistuksen vaikutuksesta ja annosta lisättäessä ne menettävät liikuntakykynsä täysin. Pitkäaikaisessa altistuksessa kärpäsille kehittyy myös toleranssia alkoholia vastaan. Alkoholinsietokyvyltään erilaisten kärpäskantojen geneettinen tutkimus onkin paljastanut useita alkoholiherkkyyteen vaikuttavia geenejä, joille on löydettävissä vastingeenit myös ihmisestä. Siten kärpäsellä tehtävä tutkimus voi paljastaa yksityiskohtia myös ihmisten alkoholismin perinnöllisyydestä.’

http://fi.wikipedia.org/wiki/Banaanik%C3%A4rp%C3%A4nen

Ja sitten myös luin pari tällästä peruseeposta alkoholin miettimestä monelta eri kannalta ja niitä yhteensä faktapohjaisesti. Näitä mä itse arvostan tälläisiä, koska ne aina palauttavat maanpinnalle. Tai nyt kun itse on palautunut jo maanpinnalle niin näitä voi lukea hieman toisella mielellä:

http://www.geocities.com/ravitsemustiede/alkoholi.htm

http://www.netmission.fi/ktr/Totuus_alkoholista.htm

Näin tällä kertaa.

Suomen suvi, vähän ehkä jotain pilventyyppisiä taivaalla.. Ehkä tulee vettäkin, hmm vai mitäköhän se on. No ei se ole niin tärkeää, keskikesä on jokatapauksessa miksei siitä nauttisi.Vaikka suomen kesän alkupuolisko ei ole niin kovin lämpöinen, se on kaunein.

Valoisaa, kaikki kedon kukkaset loistaa tienpientareilla kun pääsee kaupungeista hiukan etiäpäin. Niissä on vaaleanpunaista, aniliininpunaista, vaaleansinistä, tummansinistä ja violettia. Valkoista ja keltaista, hirmuisesti eri vihreän sävyjä, oranssia. Muiden värin sisällä on mustaakin hieman tai ruskeaa. Niin kovin paljon erilaisia muotoja ja näköjä. Ja jos eksyy puutaraliikkeeseen siellä sokaistuu. Tuoksu keskellä metsää on huumaava, sitä heittäytyy sammalmättähälle selälleen ja tuntee kosteuden purevan vaatteita, puhtauden leijuvan ympärillä ja hyvänolontunteen jokaisessa kehon pisteessä. Kaikki kuusenkerkät ovat jo täydessä terässä, niiden maku ei ole enään niin kirpeä, mutta voima virtaa. Ruohikko rehottaa ja pilkistää kaikista pikkiriikkisistä rakosista. Kaikki pikkuotukset möngertävät ja ahertavat innoissaan. Ne chillailevat ja lököttelevät, rouskuttavat mokomat salaatinlehtiäkin! Välillä niitä tekee mieli läppästä tai juosta karkuun, mutta ei muutoin perunat penkissä tuollalailla puskisi innolla maanalaisesta päivänvaloon.

Juhannus perinteisesti varmasti mökillä maistuu ystävyksille, perheille ja muille koheltajille, mutta kaikille ei siihen ole mahdollisuutta, kaikki eivät tahdo edes mennä. Kyllä sitä itsekin on mukava viettää toisinan juhlapäiviä itsekseen ja olla välittämättä muusta maailmasta, paikasta riippumatta. Toiset ovat aina maalla. Toiset rakastavat kaupunkielämää myös juhannuksena.

Voidaan taas toivoa, että ihmiset säilyvät hengissä ja viinat alkossa. Mie ostin vähän juhannuslimppareita ja mehuja. Juhannusteetä jo kerätyistä kuivatuista pellonpiennaryrteistä. Ja tälläisinä hetkinä sitä miettii taas ihan mukavalla asenteella, että mihin kummaan ne ihmiset sitä alkoholia tarvitsevat. Suomen luonto on puhaltanut muhun taisteluhenkeä. Lähdevettä koikkelehtien mehtästä  sitä katselee sen kirkasta väriä, maistaa sen makua ja hymy leviää huulille. Linnut laulaa ja ne on onnellisia, flirttailee naapurien kanssa ja pistävät parastaan, eikä nekään ole kännissä.

Nyt on _taas_ itseäni häkellyttäviä uutisia omalla alkoholirintamallani ja tää kaikki sai alkunsa ‘alkoholistin’ kestotekosyiden virrasta napatulla oikeutuksella, jossa olin ‘tottakai’ olosuhteiden uhri siinä lentokoneessa mukavan ja ystävällisen lentoemon palveltavana, joka tuli viaton katse silmissään tarjoilemaan punaviiniä ja tuijotti odottavasti muutaman hassun sekunnin, kun kävin samanaikaisesti suurehkon liudan lävitse erilaisia ajatuksia, jotka -kyllä kiitos ja -ei kiitos -vastaukset olisivat toteuttaneet todeksi.

Persona punkulle otin sen iloisesti vastaan ja mietin, että nyt ei kyllä mennyt ihan putkeen, mutta ei se mitään. Eikä tässä vielä kaikki. Läheskään.

Humalasta tuli tosi kummallinen olo, vaikka maku oli herkullinen tällä kertaa. Aloin tuntea etteivät aivoni toimi lainkaan kuten olin tottunut. Aivojen normaalitila on niin järkevä. Siis itseasiassa join kaksi lasia viiniä ja tulin siksi humalaan. Anteeksi, nyt on tyritty humalaton vuosi.

No, kaikki alkoi naurattaa, selitä siinä sitten lentoemännälle tarinaa, jota hän tuli viereen kyselemään ja jutustelemaan, kun tuntuu että olet ihan joku muu kuin sinä itse. Naurattaakin, vaikka tavanomaisesti ei. Juttukaverille näytti luultavasti vain siltä, että olen iloinen keskustelusta, mukavata seurasta ja palvelusta, mutta koko aikana en päässyt eroon siitä ajatuksesta, että miten mä käyttäydyn epänormaalisti ja omituisesti ENKÄ oikein voi kontrolloida sitä mitenkään.Plus kaikki analysointiajatukset oli tähtinä lavalla.

Eli humala ei tuntunutkaan enään tutulta humalalta tai nimenomaisestihan humalan koettuani mietin, että tässäkö koko hommasta on kyse? Että miten on mahdollista kokea humaltminen näin kokonaisvaltaisesti välittömänä, mutta samaan aikaan  todella vieraana ja jopa muovisena, vaikka se onkin ihan jees ja hauskaa. Että ei tämä silti ihan ole nyt tarkoitettu näin, tämä epäluonnollinen tunne ainakaan mun, pienen ihmisen sisälle. Eipä se juomatahtikaan ollut mikään hurja.

Puhun siis siitä, että kaiken sen alkoholista johtuvan mielenhulluttelun lävitse työntyi järki ja loogisuus pistävänä, mikä on sen humalan ulkopuolella, mutta katsoo humalaa ja sen vaikuttamaa persoonaa, mutta ei silti voi tehdä paljoakaan. Ainoastaan mennä mukana. Taisin elää sellaisen hidastetun kuvanauhan humalan rakenteesta.

Mieleen tulee kaksi persoonaa samassa ruumiissa, samassa hetkessä, perillä toistensa tietoisuudentilasta, mutta kumpikaan ei ole kosketuksessa tuttuun todellisuuteen. Kumpaakaan todellisuuteen eli: usean/usein humalan synnyttämään todellisuuteen, jossa elin tai humalattomuuden luomaan luonnolliseen todellisuuteen, jossa olen viimeaikoina elänyt.

Oli olemassa todellisuus, jossa molemmat persoonat vain ‘hengailee’ ikäänkuin olisi käynnissä kahden ihmisen välinen mielenkiintoa täynnä oleva tutustuminen, jossa otetaan selvää millaisia vastapuolet ovat -uteliaisuudella.

No nää oli taas näitä hullun puheita, mutta ette ikinä usko mikä on takuuvarmasti toinen syy mun humalattomalle vuodelle, jota en ole vielä maininnut. Tämä juontaa juurensa n. 3-4 kuukauden taakse jolloin eräs lähin tukijaystäväni ‘lähti leikkiin mukaan’ ja oli tullut samoilla hetkillä raskaaksi, mikä selvisi vasta nyt, kolme viikkoa takaperin. Elämä kyllä kertoo sulle kaikki pienimmätkin ja yksityiskohtaisimmatkin mutkat ja käänteet kun aika näyttää ja osaat lukea sen monologia. Kelle dialogi, kelle monologi. It’s up to u!

p.s Suomen metsää ei voita mikään. Saatan olla samaa mieltä kesästä

Otsikolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, paitsi ehkä erään monenvuodentakaisen vitsin minkä kuului luostariin.

Minä olen tullut takaisin Eurooppaan, tarkemmin sanottuna Suomeen yllättäen ja kokeilen jotain ihan uutta. Tätä mitään en ollut suunnitellut vaan kaikki tapahtui kuin itsestään yllätteän, miten elämä nyt yleensäkin toimii. No.. aion sulkeutua metsään kuukaudeksi, tavata vähän ihmisiäkin, mutta mietiskellä elämää siellä metsässä. Voihan sitä ostaa limpparia ja munkkeja. Syödä niitä, keräillä yrttejä, kuivata niitä ja keittää pontikan sijasta teetä.

Mutta.. Menin juuri Hesarin sivuille, joiden uutisia arvostan yleensä vaihtelevalla tuloksella, mutta alkoholiuutinen tuli silmiin, joka on samaa kauraa mitä aina ennenkin ja löytyy osoitteesta:

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Nuoret+juovat+alkoholia+entist%C3%A4+rajummin/1135245644053

Mutta jäin lukemaan keskustelua mikä on syntynyt aiheesta. En tiedä minkätyyppisiä lukijoita tämän blogin parista löytyy mietiskelemästä, mutta jos teitä innostaa ajatus muutamansivun mittaisesta keskusteluketjusta, minne jokainen on töräytellyt mielipiteitään niin menkäähän toki lukemaan. Siellä saa raapia päätä, nauraa ja pudistella.

Nyt kun olen n. 4 kuukautta viettanyt aikaani uudesta vinkkelista voin todeta jo jotain asiaakin itselleni, milta tuntuu talla hetkella.

Toteamus: Alkoholittomuuden ottaminen elamantavaksi, ei ole itsestaanselvyys.

Johtopaatos: Tuntuu jotenkin enemman, kuin vahemman silta, etta on jotain jota en saa tehda. Jotain jonka olen kieltanyt itseltani.

Tama on tarkea aihe tassa liian paljon saantojen peraan juoksevassa nykymaailman menossa; asioiden turmiollisen kaltainen kieltaminen voi tehda hallaa, mutta tallaisessa yhden vuoden missiossa, mita ma nautin ja karsin, ei ole maailmanlopun aineksia.

Nomutta kuitenkin tormasin sattumalta ajatuslaaksossani vaeltaessa pariin seikkaan ja faktaan, jotka on jokatapauksessa mun elamantapayrityksen peruspilareita. Sitten raavin paata ja paikalle hiippaili kysymyksia.

Seikka: Pitkantahtaimen linssi = elamankokemus on lapsen kengissa ja esimerkkina kasite karsivallisyys elaa viela omaa elamaansa.

Fakta: Ma olen nuori ja olen huomannut nuorten ihmisten elavan enemman hetkessa. Mita pienempi ihminen, sita vahemman tulevaisuuden pahkailya. JOTEN.. yllattaen vuosi tuntuukin pitkalta ajalta. Keta yllattaa keta ei…

Hiippailevat kysymykset: Onko minun luonteenlaatu ja ovatko kaltaiseni todella ehdollistuneita alkoholin juomiselle joistakin monista erilaisista syista (perima, kulttuuri, ymparisto) vai onko pelkastaan nuoruuden voimasta elaminen takana? Miten on ikinuorien laita, joilla ei ole ongelmaa juomisen suhteen, mutta viini virtaa?

Miten tulee paattymaan pesaerojako ihmisten valilla ketka juovat ja ketka eivat juo? Kyrailya, urheaa partiotunnelmaa vai ehtaa hyvaksyntaa? Lisaksi maailmankulttuurien juomatavat toisiinsa nahden ovat suuret mun silmiin.

Vai esimerkiksi onko meille nuorempien sukupolville osunut talla kertaa vitsaus nimelta: lahihistorian muokkaama mutaatiokansa pullo kadessa, (saattaa menna yli hilseen, mutta jos jokaiselle sukupolvelle kuitenkin sattuu joku vitsaus aina kohdalle, sanottakoon: sotalapsisukupolvi, lamalapsisukupolvi, sotatietokonepelilapsi sukupolvi ja sen sellaista) koska kyllahan jokaisen sukupolven pitaa kantaa kortensa kekoon tassa kehittyvassa maailmassa aina kustakin ymparistosta tulevasta, vallitsevasta tapahtumaketjusta. Ihan luonnollista kaikinpuolin kollektiivisen kehityksen kannalta, ensin ollaan olosuhteiden uhreja, sitten kaytetaan aivoja ja tehdaan muutosta, pistetaan luovuus kukoistamaan.

No jokatapauksessa nama kaikki ajatukset herasivat, koska mielummin olisin kohtuukayttaja, kuin tipattoman linjan toteuttaja tulevaisuudessa. Musta tuntuu etten tule elamaan elamaani ilman alkoholia, mutta musta myos tuntuu silta, etta on hyva, kun tapa kayttaa alkoholia muuttuu aina elamantilanteen ja -vaiheen myota, koska muutokset ovat _tila_ oivaltaa uusia asioita tai vahintaakin samoja jo oivalettuja asioita uudesta vinkkelista kuten aikaisemminkin on todettu. No ma odotan innolla seuraavia kuukausia koska nelja kuukautta on jo kasa aikaa nahda seurauksia, mutta lisaa aikaa on aina lisaa aikaa. Ja jos on liikaa aikaa, niin kannattaa tehda hyvia juttuja, niinkuin esimerkiksi suoristaa muakin nuorempien tulevien nuorten aikuisten kasitysta alkoholinkaytosta.

Se oli muuten loistava se suomalainen taannoin leffateattereissakin pyorinyt dokkari Katastrofin aineksia, missa perhe paattaa yrittaa nautiskella vuoden elamastaan (pienten lasten kera) kayttamatta oljya laisinkaan.

( http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2008/09/717718 )
Suosittelen katsomaan lampimasti. Suosittelen myos kokeilemaan itse jotain elamanmuutosta mika puhuttelee sinuu.

On tullut huideltua melkein paa kolmantena jalkana pikkupaikoissa ja kulutettua energiaa, mita ehti mukavasti kekoontua. Tajusin myos etta kaikki taiteilijat on niin syvalla omassa paassa, etta ei ne kestaisi todellisuutta tuosta noin vain, vaikka erityisesti viime kerralla mun sydan lampenikin laulajille.

Taalla Kambotseassa on hurja meininki. En tieda ihan tarkalleen mita viiden paivan paasta tapahtuu, kun uuden vuoden juhlinta on paahuipussaan, mika kuulemma on joka vuosi aina yhta hillittomat juominki kekkerit niin Thaikuissa, Laosissa kuin taallakin. Viikon ne paikalliset jaksaa pistaa menemaan, mutta kohokohtapaivat on rankkaa vesisotaa kaiken kanssa mihin vaan voi varastoida vetta heittaakseen ja kaikkien kanssa mika vaan liikkuu mihin on hyva tahdata. Saa nahda onko naa hauskan kuuloiset tarinat totta. Vesi on hyva, juodaan vetta ja heitellaan sita. Pitaa darran loitolla. Mulla on vahan ikava darraa. Onkohan aika kullannut muistot.

No kuitenkin voin huokasta, etta en onneksi ole Thaikuissa naiden pitojen aikaan, niin paljon enemman iloa ja velmuilua talla puolella rajaa, etta alkaa tuntua Thaimaa lansimaalaisten juottolalta, himojen tyydyttajalta ja paikallisten leikkikentalta, se nykymeininki siella. En ma kuitenkaan jaanyt paitsi kauniistakaan kulttuurikoukeroista vaikka silta kuulostaisinkin.

No nyt kun paasin jumahtamaan tanne etelaan niin iskinkin itseni silti riettauden nurkille, _tietamattani_ (karma seuraa) nimittain sita on jo helposti eksynyt ladyboy baareihin turisemaan ja viettamaan aikaa silkasta vahingosta, niinkuin myos maksullisten naisten asiakastukipisteisiin, KOSKA kaikki on vaan niin mukavia ja kutsuu mukaan, heittaa huulta ja ovat kuin yhta suurta perhetta jollain hupaisalla tavalla, oli ne paikallisia tai lansimaalaisia eli lankkareita.

Lankkarit, ne kaikki huvittelevat vanhemmanpuoleiset miekkoset on toki kannissa, olis varmaan mielellaan aamusta iltaan joka paiva, mutta paikalliset naiset ei juo tai juo hiukan. Vaikka ne olisi kuinka velmuja ja puuhailisi ties mita omiaan. Tytoilla on puuhailuissaan tottakai dollarinkuvat silmissa, mutta aidosti myos himmea meininki paalla ja hauskaa! Pisti ne koreaksi tanssilla, laululla, hillumisella tai henkilokohtaisella showlla itsensa ja vastapuolen valilla.

On se niinkin, etta tallaisessa kolkassa mihin lansimaalaiset tulee virittamaan omat bisnekset kun nakevat jotain yhta menestyksellista tulevaisuutta jo varmasti viiden vuoden paahan Thaimaa tyyliin, niin samalla pistavat matalaksi alkuperaista paikallista kulttuuria. Menestyksen onni niille aukenee rahassa, mutta siltikin vaitan etta myos ihan yksinkertaisessa elamassa. Kiva natti vaimo, koti ja paljon samanhenkisia miekkostovereita joka naapurissa ja aina lamponen saa. Elamaa ei sen vahempaa ja alkoholi on vaan vahankuin suolana poydassa.

Ma varmaan viihtyisin taalla paikallisten kanssa ilman lankkareita, kun viinaksetkin olisi piilossa eli kaikki rilluttelu. Aasialaiset miehet juo enemman. Naiset.. ei niiden tarvitse. Niilla on lepposaa muutenkin. Mullakin on lepposaa niiden kanssa. Mutta naisia ei myoskaan hairitse muiden ihmisten alkoholinkaytto, koska se ei ole mennyt taalla viela yli ymmarryksen. Nuoret naiset on viattomia ja hihittelevia, elamaniloisia.

Toiset tykkaa rilluttelevasta elamantyylista, missa on usein pidot ja tuopit kolisee, toiset idyllisemman kuvan kantavasta tasapainoisuudesta. Tosihorhoilla on molemmat menot ilman paihdyttavia substansseja. Hyva aasia naiset!

Heiiih toverit. Miten siella?

Ma olen ollut erossa, suorastaan eristaytynyt viimepaivat ihmisista ja niiden siivittamasta elamasta ja ymparistosta.

Iloiseksi uutiseksi olen palautunut siihen minun alkuperaiseen, jarkevaan ja ennenkaikkea kauniiseen ajatusuomaan, missa ei tee mieli juoda alkoholia. Hurraa.

Yks itikka tuikkas muhun, valittuaan eka uhrikseen, dengue kuumeen. Minka lie oman pahansa piti kiertamaan. No siksi mulla on tassa taas aikaa miettia elaman jarkevia prioriteetteja. heh.

Mita ma sitten olen mietiskellyt? Noh, etta:

-Miks useat ellei kaikki yli keski-ikaiset suomalaiset miessolistit, osa naisistakin ovat alkkiksia? Ne on symppiksia, ihan jarkevia, ymmartaa todennakoisesti jotain rakkaudesta, kun siita laulavat (kun miettii ettei toiset osaa sanoa siita halaistua sanaakaan) mutta ovat elaneet viinalle. Eikai rakkaudesta elaminen alkoholia kaipaa?

Ma olen kasittanyt, etta alkoholia kaytetaan paa-asiallisesti laakinnallisiin tarkoituksiin ja nautintoaineena. Jalkimmaisena, toisille se on harrastus/elinkeino valmistamisena ja maisteluna, viiniviljelmat jne. Tuli muuten mieleen, etta ystavani meni taannoin kaymaan sen kotimaassa ja nain hauskaa videopatkaa n. 7 erimakuisesta alkoholinmaistamisesta aina jostain pahkinasta anikseen + muita makuja taivaan ja maan valilta. Yrttiviinaksia siis, mita ystavani isa puuhasteli omaksi ilokseen lainkaan itse juomatta. Suomessa monikohan jattaisi harrastukseen, eika joisi, omia herkkutuotoksiaan ja ylpeyden aiheitaan. Miettikaa miten harrastukset on kylla niin tarkeita, antaa ihmiselle paljon ja luovuus mita se energisoi paattyy onnelliseen oloon ja tyydytykseen, josta paastaan takas tahan rakkauskysymykseen.

Jos se ei olekaan harrastus vaan nautintoaine, joka akkisiltaan ajateltuna nauttimisen myota tuntuu parantavan elamanlaatua. Elamanlaatua alkoholin voimalla saatetaan kohottaa aika usein. Mua mietityttaa tassa jalkimmaisessa tapauksessa rakkauden kokemus tai rakkaudettomuuden kokemus yhteydessa juomiseen.

Ma uskon, etta meilla kaikilla on sama mahdollisuus kohdata rakkaus, eli elaman pyorittava voima ja tustua siihen jokaisen omasta sydamesta kasin. Toisille se voi aueta muiden ihmisen kautta ensin, josta itse heraa/kasvaa siihen tai toisille se voi pamahtaa kuin salama kirkkaalta taivaalta, jonka jalkeen nakee ymparistonkin uusin silmin. Etta miten, esim. kun kyseessa on alkoholi niin toisilla on sita iloa ja naurua, muutenkin hauskaa ja energista, eika ne juo.

Se _voima_ mista kaikkien viisasten mukaan tallaisessa on kyse, on jotain niin kokonaisvaltaista, etta alkoholi jaa ihan hilppaheikiksi hannille. On pakko jaada. Taiteilijoita me kaikki olemme, kukin omalla sarallamme, mutta minusta tuntuu, etta jos maalaat/valat taidetoita/kirjoitat rakkaudesta, okei tottakai se on upeaa, mutta jos laulat rakkaudesta omalla aidinkielellasi, sydamestasi, ja siihen kaipuu, tuska, rakastumiset, petetyksi tulemiset yms. paalle niin ei kaikkien rohkeus ja sisainen taito riittaisi lavalle, telkkariin tai levytykseenkaan, vaikka olisikin saanut lahjan ilmaista itseaan laulamalla.

Jotenkin ma haen koko talla ajatuksella sita tapaa ilmaista rakkautta itsesta ulospain, koska se on ainoa mihin me voidaan vaikuttaa. Se miten meita rakastetaan ei ole meidan valittavissa vaan niiden kaikkien muiden. Joten me valitsemme itse miten rakastamme muita (toki itseamme).

Ja jos meilla on mahdollista kaikilla saada kosketus siihen elaman pyorittavaan voimaan eli rakkauteen niin miksi me niin erilailla sita ilmaistaan ja jaetaan eteenpain. Esim. nailla alkoholisoituneilla miessolisteilla yleensa kuulee sellaista suomimelankoliaa ja surumielista hekumointia. Eiko oo mitenkaan hassua, etta se heidan luonne laittaa sanoittamaan, tulkitsemaan ja saveltamaankin niin kaihoisasti. Ja alkoholi on ollut osatekijana muokkaamassa luonnetta. Eiko usea miessolisti ole kuollutkin alkoholiin?

Olen aatellut myos, etta onhan meilla jokaisella toki oma luonteenlaatumme ja siita riippuen erimaarat valmiuksia tehda sita tai tata, olla energisia niissa lauluissa tai muussa luovassa toiminnassa. Kenella on runsas mielikuvitus, kella ei, kuka on erakkohenkinen unelmoija tai korilas ja siten alttiimpi kai uppoamaan alkoholin aikutuksen alaisena syvemmilta tuntuviin tunteisiin niin rakkaudessa, surussa kuin vihassa, kun taas sosiaalisemmat luonteet saattavat yhdessaolemisen sisaanrakennetun luontaisella voimalla ajelehtia iloisesti huumorin kujia pitkin siella jossain hyvantuulisuudessa synkistelematta -alkoholilla tai ilman.

Toiset ei saa yhteytta itseensa ilman alkoholia. Joku ei tieda miten tanssiminen tapahtuu ilman alkoholin vaikutusta ja henkilo nayttaa hammentyneelta jos pitaisi yrittaa. Lopulta voi melkein lukea ajatuksista, etta taisipa olla vastenmielinen koko idea.

Miksi?

Sama on laulamisen kanssa.

Tanssiminen ja laulaminen taitaa olla yksi niista muutamista koko maailmankansaa yhdistavista asioista, mista kaikki ovat perilla jo syntymasta saakka. Rytmi ja aani. Ja niista ollaan nautittu kautta aikojen. Musiikki, laulu ja tanssi. Kaikista miljoonista kulttuurieroista huolimatta meilla kaikilla on aani ja rytmi. Ja onneksi kaikissa kulttuureissa lauletaan samalla lailla rakkaudesta soolona, eri kielilla, mutta kuinka monessa on yhdistetty alkoholinalaisuuden melankolia tai sellainen kaihoharmonia ja siihen elaytyminen?

Paasin vihdoin Bangkokiin ja odottelen etta matka jatkuu silla aikaa, kun paasee nakemaan tuttuja ihmisia ja lajan uusia myos. Nyt loysin toimivan internetinkin.

Eraana iltana olin kuin henkisesti huumautunut todella kapeakatseisesta italialaisseurasta, hanen kanssaan puiden olan takaata joitakin elaman tarkeita asioita, koin etten tilanteesta voinut livistaa. Tasta johtuen join puolet eraasta drinkista, jonka joku oli kantanut mua varten poytaan, koska han ei tiennyt etten mina juo. Jotenkin se siina seisoskeli valmiina ja lankesin mun taysin tipattomasta juoden yli puolet drinkista. Tosta noin vaan.  

Se maistui viinalle, eli pahalle, siita tuli vahan polmistynyt olo loppujenlopuksi, vaikkei se mitaan aikaiseksi saanutkaan, mita olisin huomannut. Sitten mietin mun motiiveita moiseen tekoon, koska se oli jarjeton kaikinpuolin mun tilanteessa. Mutta nyt ymmarran vielakin paremmin, miten helposti seura tekee kaltaisekseen.

Millainenkohan maailma olisi jos kukaan ei joisi alkoholia? Yleensa pala maailmaa vaikuttaa villielaimelliselta tapahtumaketjulta kun kaikki ovat kannissa.

Ihan luonnostaan, itseani sen kummemmin tsemppaamatta olen silti jattanyt  juomatta kaikki siita ensimmaisesta drinkista alkaneet himot alkoholia kohtaan. Mielihalut ovat jatkuneet joka paiva, koska on kuuma, mukavia ihmisia tapaa alvariinsa, paljon mielenkiintoisia tapahtumia ymparilla, elamaa ja hauskanpitamista, sosiaalisuutta ja irtiottoja niin lankkarikulttuurissa mutta sijainti taalla kuin paikallisessakin kulttuurissa, seka yhteys ihmisten valilla KOSKA on alkoholi. Toki tata on ilmankin, mutta KOSKA on alkoholi se on runsasta ja elavaista, iloista ja silti karsimyksetkin hoidetan yhdessa korjausbissella lahimmassa katukeittiossa tai hamyisessa ja viehkeasti laitetussa baarissa.

Taa ‘matka’ ilman alkoholia alkaakin osoittautumaan vahan suuremmaksi jutuksi mita ma alkujaan ajattelin. Eika erityisesti sen takia, etta olisi hauskaa sen alaisena, vaan sen takia etta sen alkoholin luoma maailma ihmisten valilla on vahintaakin yhta ihmeellinen kuin… miten siemenesta kasvaa vehna ja vehnasta tehdaan jauhoja joista leivotaan leipaa. Luonnollinen ihme siis mika vaatii mielikuvituksen kayttoa ja luovuutta. Ja taalla kaupungissa se korostuu koska mina olen nuori, ja valtaosa reissareista on nuoria ja nuoruudessa noustaan iloa pitamaan. Kuinkas muutenkaan.  

Eli pitaisi loytaa uudestaan se sama moodi paalle, ei alkoholia. Talla kaupungilla on suuri vaikutus nakojaan. Paljon naen turisteja taalla useilla alueilla jotka rellestaa ja tuo lankkarikulttuuria tarjottimella niin klubien muodossa kuin perus baarielaman. Viimeyona kun vietin aikaa yhdella perus konemusiikki klubilla, niin selvisi etta paikka oli suht uusi n. 6 kuukautta vanha, eraan nuoren ranskalais miekkosen unelma ja hanen liikekumppaneiden. Siina aikani udeltuani ja kysyen kysymyksia mietin vain, etta ihan jees, mutta kaikki ne humalaiset ja sekoilevat thaitytot ja pojat viinahuuruissan tanssilattialla eivat jollain lailla sopinut kuvaan kaiken taman buddhalaisen historian sisalla.

No maisettuani alkoholia tuntuu, etta mun absoluuttinen linjaus loksahti paremmin paikoilleen vaikka tasta ne mun ongelmat varmaan vasta alkavat. Kuulostan surkuhupaisalta, etta ensin olen todella hyvalla mielin mun taysin tipattomasta ja sitten murran sen hatasesti hetken mielijohteesta.