Iloista Kevään jatkoa kaikille ja tapaamme taas Kännikapinan merkeissä!
Terveisin,
Päämajan porukka
ps. jos haluat tietää missä seuraavan kerran kapinoidaan, laita sähköpostiosoitteesi osoitteeseen paamaja@kannikapina.fi ja saat Kännikapinan uutiskirjeen sähköpostiisi
Perjantaina lähikaupassa ennen sulkemisaikaa. Kaupassa 98 % ihmisistä riiputtaa kädessään mäyräkoiraa. Edellä oleva nainen työntää lastenrattaissa kahta mäyräkoiraa, pikkutyttö kärttää tuloksetta limsapulloa. Nainen toteaa kassalle: “Nyt ostetaan kaljat ja tänään juodaan, loppukuukausi sitten syödään kissanruokaa”. Kaupan kassalla työskentelevä nainen hymyilee vaivaantuneena.
Junassa kohti Helsinkiä, lauantai iltapäivä. Äänekäs tyttöporukka (arviolta 15-16 vuotiaita) kihisee keskenään. “Sanoin isälle, että en ole ostanut vielä Susselle synttärilahjaa ja sain 20 egee. Ostetaan siiderii ja mennään juomaan”. Kaveri: “Saanko mä pohjat, en viitti ostaa omia, kun en tiedä milloin pitäisi mennä kotiin, eikä sitten viitti jättää kesken”. Keskustelua jatkuu kunnes yksi tyttö porukasta puuskahtaa: “Lopettakaa juominen, te olette tyhmii”. Muut eivät kommentoi. Suurin osa tytöistä poistuu seuraavalla asemalla. Kaksi jää. Lopettamaan kehottanut tyttö kysyy toiselta tytöltä joka lisäilee puuteria; “Miksi sä meikkaat?” –”Kun mä olen niin ruma”. Toinen tyttö “Höh”.
Keskustan baari lauantaiyönä. Ryhmä noin 30- vuotiaita (nais)sinkkuja rupattelevat naapuripöydän miehen kanssa. Alussa juttu luistaa, sitten mies uhoaa: “Mä olen niin rikas, mulla kuulkaa on kolme firmaa”. Mies yhdelle naisista: “Jos me mentäis kimppaan, mä rakentaisin niin hienon omakotitalon”. Hän heiluu pelottavasti valtavan tuopin kanssa, joka kelpaisi vaikka tappoaseeksi.
Yksi naisista: “Ja ajatus parisuhteesta on taas askeleen kauempana. Ja näissäkään illan miehissä kun ei ollut muuten päälle päin näkyvää vikaa kuin liian voimakas promillemäärä, TURHAUTTAVAA!”
Tällä hetkellä alkoholipolitiikassa puhuttavat varoitusmerkinnät.
Suomen alkoholilakiin on kirjattu että 1.1.2009 alkaen alkoholipakkauksissa tulee olla teksti: Varoitus: Alkoholinkäyttö vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi.
No, kuinkas sitten sattuikaan?
Ensin EU sanoi Suomelle, että ei voida varoittaa alkoholista sinänsä, koska EU:n mukaan 85 % eurooppalaisista käyttää alkoholia ei ongelmia aiheuttavasti. EU:n mukaan Suomen tulee hyväksyä myös muiden maiden sikiövaroitukset.
Ei mennyt kauaa, kun kuulimme (jo varoitusmerkkivastarintaa aikaisemmin esittäneen) peruspalveluministerimme Risikon sanovan, että hän tulee esittämään hallitukselle varoitusmerkinnöistä luopumista kokonaisuudessaan.
Eli hallitus tekisi eduskunnalle lakiesityksen ”äsh, ei laitetakaan näitä varoitusmerkintöjä”. Eduskunta sitten hyväksyisi tämän ja tadaa… alkoholipulloihin ei tulisi varoituksia vuoden 2009 alusta.
Julkisuudessa on kuultu Risikkoa puolustavia lausuntoja tyyliin ”hyvä kun poistettiin turhat varoitukset, ne ovat hölmöä holhousta eivätkä vähennä suomalaisten alkoholinkulutusta tippaakaan”.
Ruokakaupassa vierailu kuitenkin muistuttaa: varoitusmerkintöjä on mm. energiajuomissa, xylitol- tuotteissa (laksatiivisia vaikutuksia), hunajassa (ei alle 1 -vuotiaille) ja tupakassa. Suomen elintarvike- ja kuluttajansuojalaki edellyttävät että tuotteen markkinoinnissa annetaan totuudenmukaiset ja riittävät/tarpeelliset tiedot tuotteesta. Alkoholin käyttö on riippuvuuden aiheuttamisen lisäksi yhteydessä 60 erilaisen sairauden ja vaivan syntyyn (esim. syövät, neuropsykiatriset häiriöt, sydän- ja verisuonisairaudet, sisäelinsairaudet, sikiövauriot, myrkytykset ja tapaturmat). Varoitusmerkinnät ovat siis ennen kaikkea yleistä tuoteinformaation antamista kuten laki edellyttää. Kyse on kansalaisen ja kuluttajan oikeudesta tietoon.
Kännikapina katsoo, että jo säädetty laki varoitustarroista on ensimmäinen askel kohti alkoholin reaalipolitiikkaa. Tilaa, jossa alkoholia ja alkoholiteollisuutta ei valtion taholta holhota. Reaalipolitiikka toteutuu, kun tehdään niitä toimenpiteitä, joiden tutkitusti tiedetään olevan tehokkaimpia alkoholinkulutuksen vähentäjiä. Eli nostetaan hintaa ja rajoitetaan saatavuutta.
Tämän lisäksi on vakavasti mietittävä, miksi alkoholin mainonta on sallittua? Alkoholinmainonta tutkitusti lisää kulutusta, kulutus lisää alkoholin aiheuttamia haittoja ja haitat kaatuvat ihmisten, valtion ja kuntien niskaan ja maksettaviksi.
Alkoholi on luokiteltu samaan syöpävaarallisuusluokkaan kuin tupakka (luokka 1). Tupakan mainonta on ollut kiellettyä vuodesta jo vuodesta 1978.
Lisäksi turvallista rajaa alkoholinkäytölle ei ole voitu määritellä. Siis sellaista alkoholinkäyttöä, josta ei olisi mitään haittaa.
Ei ole sattumaa, että tämä EU:n näkökulma on samansuuntainen kuin alkoholiteollisuuden perusväite; alkoholi aiheuttaa toki haittoja yksilölle ja yhteiskunnalle, mutta ainoastaan haitallisesti käytettynä.
On nimittäin arvuuteltu, kumpi EU:ssa lobbaa enemmän: autoteollisuus vai tämä toinen a:lla alkava teollisuudenhaara?
Eilen keskiviikkona juhlittiin Kännikapinan avajaisia. Kiitos kaikille osallistujille ja järjestelijöille!
Tunnelma oli innostava. Erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten puheenporina täytti baarin. Tanssinopetus sai lanteet liikkeille dancehall reggaen ja bollywoodin tahtiin. Shava-bandi viritti fiilikset, mocktailit (alkoholivapaat drinkit) olivat herkullisia ja Pirjo ja Eeva improsivat itsensä ihmisten nauruhermoihin.
Ennen kekkereitä järjestetty lehdistötilaisuus sai mediaa mukavasti paikalle.
Mitäs tehdään seuraavaksi?
Varjo-vappua on jo toivottu.
(julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 13.1.2008)
Helsingin Sanomat uutisoi maanantaina 17.12.2007 Helsingin kaupungin aikeista moninkertaistaa ulkomainonnasta saamansa tulot tarjouskilpailun avulla. Kiinteistöviraston halli- ja ulkomyynnin päällikkö Tapio Sademies arvioi että kilpailutuksen myötä kaupungin ulkomainonnasta saamat tulot kasvavat 700 000- 800 000 eurosta kahteen tai kolmeen miljoonaan. Tänä päivänä alkoholimainonta on hyvin näkyvää Helsingin katukuvassa. Aikooko kiinteistövirasto jatkaa tätä sallivaa suhtautumista alkoholimainontaan? Saako mainospaikan mikä tahansa maksava riittävästi maksava yritys vai vaikuttaako päätökseen se, millaista tuotetta mainostetaan? Voiko kaupungin yksi sektori, kiinteistövirasto, toiminnallaan lisätä toisten sektoreiden, kuten sosiaali- ja terveystoimen sekä poliisin, kuormitusta ja kustannuksia?
Alkoholi aiheuttaa vakavia yhteiskunnallisia haittoja
Viinaan kuolee Suomessa päivittäin lähes kuusi ihmistä. Kansanterveyslaitos nimeääkin alkoholin suomalaisten suurimmaksi terveysuhaksi. Helsingissä alkoholikuolemansyyt ovat yleisempiä kuin muualla maassa (Helsingin kaupungin tietokeskus)Helsingissä myydään enemmän alkoholia asukasta kohden kuin koko maassa keskimäärin. Etelä- Suomen lääninhallituksen mukaan päihdehuollon nettokustannukset asukasta kohden olivat Helsingissä korkeammat koko maan keskiarvoon verrattuna. Myös Helsingin terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2006 muita kaupunkeja korkeammat (Kuntaliitto). Helsingin päihdehuollon nettokustannukset määriteltiin vuonna 2004 45,1 euroa asukasta kohden (Etelä-Suomen lääni). Naisten alkoholinkulutuksen lisääntyminen lisää naisten rikollisuutta ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa (Lastensuojelun keskusliitto). Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan viime vuosina 80 % henkirikoksista ja 70 % pahoinpitelyrikoksista on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholi liittyy puoleen lähisuhdeväkivallasta (STM). Helsinkiläiset joutuvat väkivallan tai uhkailun kohteeksi puolitoista kertaa useammin kuin muiden suurten kaupunkien asukkaat (Helsingin kaupungin tietokeskus). Alkoholin käyttö näkyy kaupungin katukuvassa: Helsingin poliisille tuli yksi elokuussa 2007 lähes 2500 hälytystä sammuneista ja häiritsevästi käyttäytyvistä juopuneista (HS 24.10.2007).
Kuka maksaa laskun alkoholihaitoista?
Valtio ja kunta suunnilleen saman verran alkoholin aiheuttamista kustannuksista. Kunnat ovat kuitenkin alkoholin aiheuttamissa kustannuksissa heikommassa asemassa, koska se ei saa alkoholista verotuloja (Stakes). Alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle vuodessa noin miljardin euron kustannukset. Kansainvälissä tutkimuksissa on osoitettu, että alkoholimainonta houkuttelee ylenpalttiseen alkoholikäyttöön.Alkoholimainonnan on todettu lisäävän nuorten juomista ja olevan yhteydessä lisääntyneisiin nuorten alkoholikuolemiin. Suurin osa alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista syntyy erilaisista sosiaali- ja terveyskuluista (Stakes). Päihdehuollon nettokustannukset asukasta kohden oli vuonna 2004 Helsingissä 45,1 euroa. On arvioitu, että Helsingin kaupungin ensi vuoden budjetissa sosiaalimenot on määritelty liian alhaisiksi.
Paikallistason kokonaisvaltainen alkoholipolitiikka tarpeen
Paikallistason alkoholipolitiikan merkitystä on korostettu sekä Suomessa että kansainvälisesti. Suomessa Stakes on toteuttanut paikallisen alkoholipolitiikan kehittämis- ja tutkimishanke PAKKAa, jossa on kehitetty toimintamalleja alkoholihaittojen vähentämiseksi. Sen mukaan ehkäisevä päihdetyön tulisi olla osa kunnallisten viranomaisten ammattiarkea. PAKKA-hankkeessa todettiin, että on tärkeää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen.
Alkoholin ulkomainonnan salliminen kaupungin omilla mainospaikoilla välittää viestiä alkoholinkäytön hyväksyttävyydestä ja normaaliudesta. Kiinteistövirastossa tulisi nyt tarkkaan harkita millaisia seurauksia ulkomainonnalla voi olla Helsingin kaupungille ja sen asukkaiden hyvinvoinnille ja viihtyvyydelle. Yleinen mielipide puoltaa alkoholimainonnan rajoittamista. Suomalaisista 62 % on sitä mieltä, että nykyistä alkoholimainontaa koskevaa lakia tulisi tiukentaa (Suomalaisten alkoholiasenteet, Terveyden edistämisen keskus ry).
Haluaako Helsingin kaupunki olla näyttämässä esimerkkiä vastuullisesta ja kokonaisvaltaisesta alkoholipolitiikasta, jossa tehdään päätöksiä kansalaisten ja kaupungin hyvinvoinnin ehdoilla? Kaupunki, jossa päätöksien perusteena käytetään lyhyen tähtäimen voittojen sijaan sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia.
Alkoholista on vallalla kansallinen hegemonia; alkoholia tai sen asemaa ei ole kyseenalaistettu. Panimoteollisuus kampanjoi ”Kännissä olet ääliö” - valistuskampanjassaan ”vastuullisen alkoholinkäytön puolesta” eikä alkoholinkäyttöä vastaan. Ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä työtä tekevät toimijatkaan eivät kyseenalaista alkoholin asemaa suomalaisessa arjessa ja juhlassa, vaan tähtäimessä ovat usein haittojen pienentäminen ja alkoholin kohtuukäyttö. Kun tosielämässä tietoisuus alkoholin haitoista ja humala sosiaalisena hauskanpitona joutuvat vastakkain, on selvää kumpi kanta useimmiten voittaa.
Alkoholin kokonaiskulutus oli vuonna 2006 asukasta kohti 10,3 litraa sataprosenttisena alkoholina (STTV). Alkoholiperäinen sairaus tai alkoholimyrkytys on yleisin kuolinsyy 15-64 –vuotiailla naisilla ja miehillä (Tilastokeskus).On vaikeaa miettiä sellaista tilannetta mihin alkoholi ei kuuluisi. Alkoholi kuuluu työelämään (matkoilla, juhlissa, illallisilla) sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumiin, juhliin, rentoutumiseen ja sosiaaliseen elämään. Suurin osa alkoholista myydään elintarvikeliikkeissä ja anniskelupaikkojen osuus myynnistä on ainoastaan 15,6 % (STTV). Näin ollen perhe-elämä ja alkoholi liittyvät liian usein yhteen.
Suomalaisten sosiaaliset taidot tai sosiaalinen pääoma eivät kasva kotiin kannettujen kaljasalkkujen tai viinitonkkien voimalla. Milloin kohtaamamme uusia ihmisiä ja oman elämämme kipeät kohdat ilman humalakontekstia? Usein alkoholin vaikutuksen alaisena alitajunta ja tiedostamaton puhuu ikävin seurauksin.
Vuoden 1994 alkoholilain ja alkoholijärjestelmän uudistuksen yhteydessä päättyi vuodesta 1977 voimassa ollut alkoholijuomien mainontakielto mietojen juomien kohdalla. Asiaa käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka salli mainonnan ambivalenteissa tunnelmissa todeten, että ”vaikka alkoholia koskevaa säännöstelyä ehdotetaan vapautettavaksi nykyisestä, on kuitenkin tavoitteena oltava alkoholin käytön vähentäminen javaikuttaminenkulutukseen siten, että haitat ovat mahdollisimmanvähäiset”. Kuitenkin valiokunta myöhemmin toteaa että, ”myynninedistämistoiminnan tarkoituksena on menekin lisääminen”. Kansanterveyden näkökulmaa pyrittiin turvaamaan mainonnan rajoittamisella. Valiokunta ei ollut yksimielinen kannastaan mietojen juomien mainonnan sallimiseen, vaan valiokunnan kanta ratkaistiin arvalla (Alkoholimainontatyöryhmän muistio 2007, STM).
Tänään alkoholimainonta on näkyvää ja ulottuu moneen paikkaan urheilutapahtumista kotikaupan keskeisille paikoille sijoitettuihin olutvuoriin. Alkoholia tuodaan esille muissa mainoksissa; viinipullo on mukana huonekaluliikkeen tai kodinkoneen mainoksessa vihjaamassa vauraasta ja joutilaasta elämästä. Lehdistö, radio, televisio ja elokuvat tuovat alkoholikäyttöä esille normaalina osana elämää. Entä miksi kaupungin liikennevälineiden kyljissä ja pysäkeillä mainostetaan näyttävästi alkoholijuomia?
Alkoholiteollisuudella on vankka jalansija lainsäädännössä ja kansanterveyden näkökulma on alkoholipolitiikassa joutunut tekemään tilaa taloudellisille näkökohdille. Alkoholiverotusta käsitelleissä valiokunnissa kuultavina ovat julkiset organisaatiot ja ei-julkisina toimijoina ainoastaan yritykset ja erilaiset elinkeinoalan ja työelämän etujärjestöt, jotka katsovat alkoholiverotusta ennen kaikkea liiketoiminnan näkökulmasta. Kansalaisjärjestöt, jotka osallistuvat aktiivisesti suomalaisen sosiaali- ja terveysolojen kehittämiseen, eivät ole kuultavina.
Alkoholi toimii uutena jakajana kansan ja eliitin välillä. Eliitin on sanottu raitistuvan, kun taas muille alkoholi on edelleen tärkeä sosiaalisen elämän väline ja keino rentoutumiseen. Sosiologi Klaus Mäkelä onkin todennut,että luokkaerojen jyrkentyminen ja alueellinen eriytyminen vaikuttavat omalta osaltaan siihen, miten paljon yhteiskunta sietää juoppoutta. Nauttiiko eliitti tulevaisuudessaan alkoholivapaasta elämästään ja ympäristöstään kun alkoholin aiheuttamat ongelmat kärjistyvät lähiöissä?
Ehkäisevän päihdetyön ja yksityisten ihmisten yhteistyönä on käynnistynyt kansanliike Kännikapina. Liike tähtää kulttuurinmuutokseen ja se on avoin kaikille ihmisille ja yhteisöille. Liike tekee itsensä tarpeettomaksi siinä vaiheessa, kun Suomessa saa olla selittelemättä selvin päin. Mikä työyhteisö muuttaa omaa päihdekulttuuriaan näin pikkujoulujen alla ja lähtee mukaan Kännikapinaan? Tai mikä puolue, lehti tai kaupunki uskaltaa omalla toiminnallaan osoittaa että alkoholin aika on ohi? Mikä festivaali, kulttuuri tai liikuntatapahtuma uskaltaa rikkoa alkoholin ylivallan? Nyt on aika niiden, jotka ovat heränneet kansakunnan alkoholifantasiasta, lähteä liikkeelle ja vaatia muutosta.
(Julkaistu Helsingin sanomien mielipideosastolla 8.12.2007)
Avataan tämä blogi nyt tällaisella ikuisuuskysymyksellä. Miksi kulutustilastot ovat tänä päivänä korkeammat kuin koskaan tilastoidun kulutuksen aikana?
Suomalaiset eivät juo siksi, että olisivat tyhmiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on mäyräkoiran tai nyt ehkä jo kaljasalkun mentävä aukko. Ehkä humalan ja juomisen suosio johtuu siitä että se on yksi viimeisiä irrationaalisen, leikin, pelin tai sattuman alueita, joita voi harrastaa ilman että tulee leimattua poikkeavaksi tai jälkeenjääneeksi. Roger Callois on määritellyt erilaisia leikki- tai pelikategorioita: Alea perustuu sattumaan, agon kilpailuun, mimicry matkimiseen ja ilinx huimaukseen (teoksessa Pasi Mäenpää; Narkissos kaupungissa). Alkoholin käyttämisestä voi löytää kaikkia näitä; kilpaillaan esim. siitä kuka juo eniten tai kuka on suosituin vastakkaisen sukupuolen silmissä, sattumaa edustaa se keneen illan aikana tutustuu, humalassa voi matkia olevansa vaikkapa mainio seuranainen tai armoton casanova, huimaus astuu kuvioihin kun humalan aste on tarpeeksi kova. Ehkä alkoholin ylivaltaa ei pitäisikään taistella ainoastaan järkiperäisen terveysvalistuksen kautta, vaan tuomalla elämään ja arkeen lisää iloa ja leikkiä? Ja tuo baari-illan actea, alea, mimesis ja ilinxin (vaikkapa tanssimisessa) onnistuu myös ilman viinaa, kun sille antaa tilaisuuden. Lisää peliä ja leikkiä baareihin ja elämään!
Alkoholiongelmainen arki
Aamun lehden huonekalumainoksen pöydälle on eksynyt viinipullo. Lähden töihin junalla helsinkiläisestä betonilähiöstä (älkää ymmärtäkö väärin, viihdyn lähiössäni hyvin). Ostoskeskuksen kohdalla nautitaan nestemäistä aamupalaa. Siis jos lähden töihin ysin jälkeen. Suomihan tiukensi muutama vuosi sitten alkoholilakiaan; nyt alkoholia ei myydä ennen aamuysiä. Aamuysiä! Haloo, miten tässä maassa juodaan? Pitää säätää laki että viinaa ei aleta juomaan ennen kello yhdeksää.
Muut alkoholimuistutukset työmatkalla; tyhjät sixpäkit maassa, pullonkorkit, junassa kielletään kuvan avulla alkoholin juominen. Rautatieaseman ravintolojen ja baarien mainokset ja kyltit. Rautatieaseman juopuneet. Iltasanomien lööpit kertovat kuka julkkis kohelsi humalassa tai kuka tilittää miten viina vei miestä/naista. Punaviinin lupaa tuovansa lämpimän tuulahduksen etelästä ratikkapysäkillä värjöttelevälle pulliaiselle. Joku kailottaa kännykkäänsä humalakokemuksiaan.
Alkoholi on joka puolelle tai sitten minulla on skitsofrenia. Tarkkaile ympäristöäsi! Alkoholisoitunut kulttuurimme paitsi vaarantaa kansalaisten ja kansakunnan terveyden, myös rapauttaa sosiaalista ja yhteiskunnallista elämää. Baarissa käydyt maailmanparannuskeskustelut eivät vaikuta ympäröivän todellisuuden epäkohtiin. On surullista, jos tämän päivän naisaktivistit ja partaradikaalit käyttävät energiaansa humalaan ja krapulaan nyt kriittisenä aikana, kun hyvinvointi-Suomea laitetaan markkinavoimien oppien mukaan lihoiksi.
Suomessa on kuitenkin jo nyt ihmisiä, jotka kyseenalaistavat alkoholinkäytön mielekkyyden. Teitä edelläkävijöitä kutsumme mukaan Kännikapinaan vaatimaan myös ympäröivää yhteiskuntaa muuttumaan! Kansa barrikadeille vaatimaan muutosta!
