Entä jos…
Muistelimme ystävien kanssa, miten aikaisimmin harrastettiin voin ja sokerin hamstrausmatkailua Ruotsiin. Kaveri kertoi, että perhe matkasi Savosta Haaparantaa ja takaisin autolla saman vuorokauden aikana halvemman voin ja sokerin perässä. Absurdia! Kyllähän voita ja sokeria vieläkin käytetään, mutta tuskin kukaan enää matkustaisi niiden takia vaikka hintaero Suomeen olisikin merkittävä? Ehkä joskus vielä kummastellemme samaan tapaan halvemman alkoholin perässä matkustamista Viroon? Tai tuliasviinojen raahaamista matkoilta. Tai ihmetellemme miksi olutta piti kantaa lähikaupasta kotiin valtavissa salkkupalkkauksissa (24 tölkkiä).
Anna-Stina Nykänen parodioi loistavasti nykyistä suhdetta alkoholiin (HS 11.1.2010) kirjoituksessa “Anteeksi, olisiko tarjolla alkoholia?”. Tässä muutama ote:
Koikkalainen saapuu työkaverin läksiäisiin. Eteen työnnetään tarjotin mehulaseja täynnä. Koikkalainen pyytää anteeksi ja supattaa, että voisiko hän saada alkoholia. Leila-sihteeri hätkähtää, se vaihtoehto on taas unohtunut. Hän hössöttää, heiluu tarjottimen kanssa ja huutaa Minna-Liisalle, että ostettiinhan alkoholia, täällä olis nyt yksi joka haluais sitä alkoholia. Muut huokailevat ja odottavat. Eikö se voinut ottaa mehua niin kuin muutkin, ei sitä ole pakko juoda?
Mauri selittää ottavansa terveydellisistä syistä. Muuten tulee tällaisissa tilanteissa huono olo, häiriö. Seuraa esitelmä hermoston toiminnasta. Tollasia ne alkoholiin uskovat just on, joku mutisee. Jengi liukenee.
Jatkoja suunnitellaan supattaen. Ei oteta Repaa, alkoholia juovat on ilonpilaajia. Kyttäävät ja laukovat, mitä viina suuhun tuo. Luulevat olevansa muita parempia.