Päämaja

Alkoholista on vallalla kansallinen hegemonia; alkoholia tai sen asemaa ei ole kyseenalaistettu. Panimoteollisuus kampanjoi ”Kännissä olet ääliö” - valistuskampanjassaan ”vastuullisen alkoholinkäytön puolesta” eikä alkoholinkäyttöä vastaan. Ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä työtä tekevät toimijatkaan eivät kyseenalaista alkoholin asemaa suomalaisessa arjessa ja juhlassa, vaan tähtäimessä ovat usein haittojen pienentäminen ja alkoholin kohtuukäyttö. Kun tosielämässä tietoisuus alkoholin haitoista ja humala sosiaalisena hauskanpitona joutuvat vastakkain, on selvää kumpi kanta useimmiten voittaa.

Alkoholin kokonaiskulutus oli vuonna 2006 asukasta kohti 10,3 litraa sataprosenttisena alkoholina (STTV). Alkoholiperäinen sairaus tai alkoholimyrkytys on yleisin kuolinsyy 15-64 –vuotiailla naisilla ja miehillä (Tilastokeskus). On vaikeaa miettiä sellaista tilannetta mihin alkoholi ei kuuluisi. Alkoholi kuuluu työelämään (matkoilla, juhlissa, illallisilla) sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumiin, juhliin, rentoutumiseen ja sosiaaliseen elämään. Suurin osa alkoholista myydään elintarvikeliikkeissä ja anniskelupaikkojen osuus myynnistä on ainoastaan 15,6 % (STTV). Näin ollen perhe-elämä ja alkoholi liittyvät liian usein yhteen.

Suomalaisten sosiaaliset taidot tai sosiaalinen pääoma eivät kasva kotiin kannettujen kaljasalkkujen tai viinitonkkien voimalla. Milloin kohtaamamme uusia ihmisiä ja oman elämämme kipeät kohdat ilman humalakontekstia? Usein alkoholin vaikutuksen alaisena alitajunta ja tiedostamaton puhuu ikävin seurauksin.

Vuoden 1994 alkoholilain ja alkoholijärjestelmän uudistuksen yhteydessä päättyi vuodesta 1977 voimassa ollut alkoholijuomien mainontakielto mietojen juomien kohdalla. Asiaa käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka salli mainonnan ambivalenteissa tunnelmissa todeten, että ”vaikka alkoholia koskevaa säännöstelyä ehdotetaan vapautettavaksi nykyisestä, on kuitenkin tavoitteena oltava alkoholin käytön vähentäminen ja vaikuttaminen kulutukseen siten, että haitat ovat mahdollisimman vähäiset”. Kuitenkin valiokunta myöhemmin toteaa että, ”myynninedistämistoiminnan tarkoituksena on menekin lisääminen”. Kansanterveyden näkökulmaa pyrittiin turvaamaan mainonnan rajoittamisella. Valiokunta ei ollut yksimielinen kannastaan mietojen juomien mainonnan sallimiseen, vaan valiokunnan kanta ratkaistiin arvalla (Alkoholimainontatyöryhmän muistio 2007, STM).

Tänään alkoholimainonta on näkyvää ja ulottuu moneen paikkaan urheilutapahtumista kotikaupan keskeisille paikoille sijoitettuihin olutvuoriin. Alkoholia tuodaan esille muissa mainoksissa; viinipullo on mukana huonekaluliikkeen tai kodinkoneen mainoksessa vihjaamassa vauraasta ja joutilaasta elämästä. Lehdistö, radio, televisio ja elokuvat tuovat alkoholikäyttöä esille normaalina osana elämää. Entä miksi kaupungin liikennevälineiden kyljissä ja pysäkeillä mainostetaan näyttävästi alkoholijuomia?

Alkoholiteollisuudella on vankka jalansija lainsäädännössä ja kansanterveyden näkökulma on alkoholipolitiikassa joutunut tekemään tilaa taloudellisille näkökohdille. Alkoholiverotusta käsitelleissä valiokunnissa kuultavina ovat julkiset organisaatiot ja ei-julkisina toimijoina ainoastaan yritykset ja erilaiset elinkeinoalan ja työelämän etujärjestöt, jotka katsovat alkoholiverotusta ennen kaikkea liiketoiminnan näkökulmasta. Kansalaisjärjestöt, jotka osallistuvat aktiivisesti suomalaisen sosiaali- ja terveysolojen kehittämiseen, eivät ole kuultavina.

Alkoholi toimii uutena jakajana kansan ja eliitin välillä. Eliitin on sanottu raitistuvan, kun taas muille alkoholi on edelleen tärkeä sosiaalisen elämän väline ja keino rentoutumiseen. Sosiologi Klaus Mäkelä onkin todennut, että luokkaerojen jyrkentyminen ja alueellinen eriytyminen vaikuttavat omalta osaltaan siihen, miten paljon yhteiskunta sietää juoppoutta. Nauttiiko eliitti tulevaisuudessaan alkoholivapaasta elämästään ja ympäristöstään kun alkoholin aiheuttamat ongelmat kärjistyvät lähiöissä?

Ehkäisevän päihdetyön ja yksityisten ihmisten yhteistyönä on käynnistynyt kansanliike Kännikapina. Liike tähtää kulttuurinmuutokseen ja se on avoin kaikille ihmisille ja yhteisöille. Liike tekee itsensä tarpeettomaksi siinä vaiheessa, kun Suomessa saa olla selittelemättä selvin päin. Mikä työyhteisö muuttaa omaa päihdekulttuuriaan näin pikkujoulujen alla ja lähtee mukaan Kännikapinaan? Tai mikä puolue, lehti tai kaupunki uskaltaa omalla toiminnallaan osoittaa että alkoholin aika on ohi? Mikä festivaali, kulttuuri tai liikuntatapahtuma uskaltaa rikkoa alkoholin ylivallan? Nyt on aika niiden, jotka ovat heränneet kansakunnan alkoholifantasiasta, lähteä liikkeelle ja vaatia muutosta.

(Julkaistu Helsingin sanomien mielipideosastolla 8.12.2007)

Avataan tämä blogi nyt tällaisella ikuisuuskysymyksellä. Miksi kulutustilastot ovat tänä päivänä korkeammat kuin koskaan tilastoidun kulutuksen aikana?

Suomalaiset eivät juo siksi, että olisivat tyhmiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on mäyräkoiran tai nyt ehkä jo kaljasalkun mentävä aukko. Ehkä humalan ja juomisen suosio johtuu siitä että se on yksi viimeisiä irrationaalisen, leikin, pelin tai sattuman alueita, joita voi harrastaa ilman että tulee leimattua poikkeavaksi tai jälkeenjääneeksi. Roger Callois on määritellyt erilaisia leikki- tai pelikategorioita: Alea perustuu sattumaan, agon kilpailuun, mimicry matkimiseen ja ilinx huimaukseen (teoksessa Pasi Mäenpää; Narkissos kaupungissa). Alkoholin käyttämisestä voi löytää kaikkia näitä; kilpaillaan esim. siitä kuka juo eniten tai kuka on suosituin vastakkaisen sukupuolen silmissä, sattumaa edustaa se keneen illan aikana tutustuu, humalassa voi matkia olevansa vaikkapa mainio seuranainen tai armoton casanova, huimaus astuu kuvioihin kun humalan aste on tarpeeksi kova. Ehkä alkoholin ylivaltaa ei pitäisikään taistella ainoastaan järkiperäisen terveysvalistuksen kautta, vaan tuomalla elämään ja arkeen lisää iloa ja leikkiä? Ja tuo baari-illan actea, alea, mimesis ja ilinxin (vaikkapa tanssimisessa) onnistuu myös ilman viinaa, kun sille antaa tilaisuuden. Lisää peliä ja leikkiä baareihin ja elämään!

Alkoholiongelmainen arki

Aamun lehden huonekalumainoksen pöydälle on eksynyt viinipullo. Lähden töihin junalla helsinkiläisestä betonilähiöstä (älkää ymmärtäkö väärin, viihdyn lähiössäni hyvin). Ostoskeskuksen kohdalla nautitaan nestemäistä aamupalaa. Siis jos lähden töihin ysin jälkeen. Suomihan tiukensi muutama vuosi sitten alkoholilakiaan; nyt alkoholia ei myydä ennen aamuysiä. Aamuysiä! Haloo, miten tässä maassa juodaan? Pitää säätää laki että viinaa ei aleta juomaan ennen kello yhdeksää.

Muut alkoholimuistutukset työmatkalla; tyhjät sixpäkit maassa, pullonkorkit, junassa kielletään kuvan avulla alkoholin juominen. Rautatieaseman ravintolojen ja baarien mainokset ja kyltit. Rautatieaseman juopuneet. Iltasanomien lööpit kertovat kuka julkkis kohelsi humalassa tai kuka tilittää miten viina vei miestä/naista. Punaviinin lupaa tuovansa lämpimän tuulahduksen etelästä ratikkapysäkillä värjöttelevälle pulliaiselle. Joku kailottaa kännykkäänsä humalakokemuksiaan.

Alkoholi on joka puolelle tai sitten minulla on skitsofrenia. Tarkkaile ympäristöäsi! Alkoholisoitunut kulttuurimme paitsi vaarantaa kansalaisten ja kansakunnan terveyden, myös rapauttaa sosiaalista ja yhteiskunnallista elämää. Baarissa käydyt maailmanparannuskeskustelut eivät vaikuta ympäröivän todellisuuden epäkohtiin. On surullista, jos tämän päivän naisaktivistit ja partaradikaalit käyttävät energiaansa humalaan ja krapulaan nyt kriittisenä aikana, kun hyvinvointi-Suomea laitetaan markkinavoimien oppien mukaan lihoiksi.

Suomessa on kuitenkin jo nyt ihmisiä, jotka kyseenalaistavat alkoholinkäytön mielekkyyden. Teitä edelläkävijöitä kutsumme mukaan Kännikapinaan vaatimaan myös ympäröivää yhteiskuntaa muuttumaan! Kansa barrikadeille vaatimaan muutosta!