Päämaja

Varoituksia vai ei?

 

Tällä hetkellä alkoholipolitiikassa puhuttavat varoitusmerkinnät.

Suomen alkoholilakiin on kirjattu että 1.1.2009 alkaen alkoholipakkauksissa tulee olla teksti: Varoitus: Alkoholinkäyttö vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi.

 

No, kuinkas sitten sattuikaan?

 

Ensin EU sanoi Suomelle, että ei voida varoittaa alkoholista sinänsä, koska EU:n mukaan 85 % eurooppalaisista käyttää alkoholia ei ongelmia aiheuttavasti. EU:n mukaan Suomen tulee hyväksyä myös muiden maiden sikiövaroitukset.

 

Ei mennyt kauaa, kun kuulimme (jo varoitusmerkkivastarintaa aikaisemmin esittäneen) peruspalveluministerimme Risikon sanovan, että hän tulee esittämään hallitukselle varoitusmerkinnöistä luopumista kokonaisuudessaan.

 

Eli hallitus tekisi eduskunnalle lakiesityksen ”äsh, ei laitetakaan näitä varoitusmerkintöjä”. Eduskunta sitten hyväksyisi tämän ja tadaa… alkoholipulloihin ei tulisi varoituksia vuoden 2009 alusta.

 

Julkisuudessa on kuultu Risikkoa puolustavia lausuntoja tyyliin ”hyvä kun poistettiin turhat varoitukset, ne ovat hölmöä holhousta eivätkä vähennä suomalaisten alkoholinkulutusta tippaakaan”.

 

Ruokakaupassa vierailu kuitenkin muistuttaa: varoitusmerkintöjä on mm. energiajuomissa, xylitol- tuotteissa (laksatiivisia vaikutuksia), hunajassa (ei alle 1 -vuotiaille) ja tupakassa. Suomen elintarvike- ja kuluttajansuojalaki edellyttävät että tuotteen markkinoinnissa annetaan totuudenmukaiset ja riittävät/tarpeelliset tiedot tuotteesta. Alkoholin käyttö on riippuvuuden aiheuttamisen lisäksi yhteydessä 60 erilaisen sairauden ja vaivan syntyyn (esim. syövät, neuropsykiatriset häiriöt, sydän- ja verisuonisairaudet, sisäelinsairaudet, sikiövauriot, myrkytykset ja tapaturmat). Varoitusmerkinnät ovat siis ennen kaikkea yleistä tuoteinformaation antamista kuten laki edellyttää. Kyse on kansalaisen ja kuluttajan oikeudesta tietoon.

 

Kännikapina katsoo, että jo säädetty laki varoitustarroista on ensimmäinen askel kohti alkoholin reaalipolitiikkaa. Tilaa, jossa alkoholia ja alkoholiteollisuutta ei valtion taholta holhota. Reaalipolitiikka toteutuu, kun tehdään niitä toimenpiteitä, joiden tutkitusti tiedetään olevan tehokkaimpia alkoholinkulutuksen vähentäjiä. Eli nostetaan hintaa ja rajoitetaan saatavuutta.

Tämän lisäksi on vakavasti mietittävä, miksi alkoholin mainonta on sallittua? Alkoholinmainonta tutkitusti lisää kulutusta, kulutus lisää alkoholin aiheuttamia haittoja ja haitat kaatuvat ihmisten, valtion ja kuntien niskaan ja maksettaviksi.

 

Alkoholi on luokiteltu samaan syöpävaarallisuusluokkaan kuin tupakka (luokka 1). Tupakan mainonta on ollut kiellettyä vuodesta jo vuodesta 1978.

Lisäksi turvallista rajaa alkoholinkäytölle ei ole voitu määritellä. Siis sellaista alkoholinkäyttöä, josta ei olisi mitään haittaa.

 

Ei ole sattumaa, että tämä EU:n näkökulma on samansuuntainen kuin alkoholiteollisuuden perusväite; alkoholi aiheuttaa toki haittoja yksilölle ja yhteiskunnalle, mutta ainoastaan haitallisesti käytettynä.

On nimittäin arvuuteltu, kumpi EU:ssa lobbaa enemmän: autoteollisuus vai tämä toinen a:lla alkava teollisuudenhaara?