Työryhmä ei esitä alkoholin mielikuvamainonnan kieltoa tai muita lisärajoituksia mainontaan.
Elinkeinoelämän etu painoi enemmän kuin kansanterveyden ja lastensuojelun näkökulma.
Työryhmän tekemä muistio lähtee kuitenkin vielä lausuntokierrokselle, jonka jälkeen päätetään jatkotoimista. Työryhmä ei ole ollut
johtopäätöksissään yksimielinen, vaan työryhmän ei-kaupallisia tahoja edustavat jäsenet kannattivat mainonnan rajoittamista
tuoteteitoihin.
Tässä mainoskeskustelussa on nostettu esiin kaksi olennaista asiaa:
1) alkoholimainonta lisää nuorten juomista
2) mainontakysymyksessä asettuvat vastakkain elinkeinoelämän etu ja kansanterveys/hyvinvointi
“Alkoholi- ja mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä ettei lastensuojelun resurssit riitä”
”On kohtuutonta syyllistää vanhempia lasten juomisesta, kun nuoriin kohdistuu
jatkuva juomista hehkuttava alkoholimainonta.”
”Tutkimukset osoittavat, että alkoholimainonta lisää jo juovien
nuorien juomista ja alentaa juomisen aloittamisikää”.
Tässä muutama niistä näkökulmista, joilla 15.2 järjestetyssä STM:n alkoholimainontatyöryhmän avoimessa kuulemistilaisuudessa vaadittiin mielikuvamainonnan kieltämistä alkoholimainoksissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että alkoholimainoksissa saisi kertoa vain suoraan tuotteeseen liittyvät asiat, kuten alkoholipitoisuuden, valmistusaineet – ja tavan, alkuperäalueen, värin, maun, käyttötavan.
Mielikuvamainontakielto poistaisi mainonnasta eniten nuoriin vetoavat elementit (musiikin, bilettävät ihmiset, tarinat) ja yleensäkin alkoholin liittämisen kaikkeen mahdolliseen kivaan ja hauskaan. Kenelläkään ei tietenkään ole sinänsä mitään näitä elementtejä vastaan, mutta niitä ei tule käyttää houkuttimina juomiselle.
Kiitos kaikille, jotka olitte mukana tilaisuudessa kertomassa omat perustelulle mainonnan rajoittamiselle! Kiitos myös kommenteista, jotka saimme etukäteen. Tämä oli yksi askel kohti Suomea, jossa on helppo olla selittelemättä selvänä.
Muistelimme ystävien kanssa, miten aikaisimmin harrastettiin voin ja sokerin hamstrausmatkailua Ruotsiin. Kaveri kertoi, että perhe matkasi Savosta Haaparantaa ja takaisin autolla saman vuorokauden aikana halvemman voin ja sokerin perässä. Absurdia! Kyllähän voita ja sokeria vieläkin käytetään, mutta tuskin kukaan enää matkustaisi niiden takia vaikka hintaero Suomeen olisikin merkittävä? Ehkä joskus vielä kummastellemme samaan tapaan halvemman alkoholin perässä matkustamista Viroon? Tai tuliasviinojen raahaamista matkoilta. Tai ihmetellemme miksi olutta piti kantaa lähikaupasta kotiin valtavissa salkkupalkkauksissa (24 tölkkiä).
Anna-Stina Nykänen parodioi loistavasti nykyistä suhdetta alkoholiin (HS 11.1.2010) kirjoituksessa “Anteeksi, olisiko tarjolla alkoholia?”. Tässä muutama ote:
Koikkalainen saapuu työkaverin läksiäisiin. Eteen työnnetään tarjotin mehulaseja täynnä. Koikkalainen pyytää anteeksi ja supattaa, että voisiko hän saada alkoholia. Leila-sihteeri hätkähtää, se vaihtoehto on taas unohtunut. Hän hössöttää, heiluu tarjottimen kanssa ja huutaa Minna-Liisalle, että ostettiinhan alkoholia, täällä olis nyt yksi joka haluais sitä alkoholia. Muut huokailevat ja odottavat. Eikö se voinut ottaa mehua niin kuin muutkin, ei sitä ole pakko juoda?
Mauri selittää ottavansa terveydellisistä syistä. Muuten tulee tällaisissa tilanteissa huono olo, häiriö. Seuraa esitelmä hermoston toiminnasta. Tollasia ne alkoholiin uskovat just on, joku mutisee. Jengi liukenee.
Jatkoja suunnitellaan supattaen. Ei oteta Repaa, alkoholia juovat on ilonpilaajia. Kyttäävät ja laukovat, mitä viina suuhun tuo. Luulevat olevansa muita parempia.
Avataan tämä blogi nyt tällaisella ikuisuuskysymyksellä. Miksi kulutustilastot ovat tänä päivänä korkeammat kuin koskaan tilastoidun kulutuksen aikana?
Suomalaiset eivät juo siksi, että olisivat tyhmiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on mäyräkoiran tai nyt ehkä jo kaljasalkun mentävä aukko. Ehkä humalan ja juomisen suosio johtuu siitä että se on yksi viimeisiä irrationaalisen, leikin, pelin tai sattuman alueita, joita voi harrastaa ilman että tulee leimattua poikkeavaksi tai jälkeenjääneeksi. Roger Callois on määritellyt erilaisia leikki- tai pelikategorioita: Alea perustuu sattumaan, agon kilpailuun, mimicry matkimiseen ja ilinx huimaukseen (teoksessa Pasi Mäenpää; Narkissos kaupungissa). Alkoholin käyttämisestä voi löytää kaikkia näitä; kilpaillaan esim. siitä kuka juo eniten tai kuka on suosituin vastakkaisen sukupuolen silmissä, sattumaa edustaa se keneen illan aikana tutustuu, humalassa voi matkia olevansa vaikkapa mainio seuranainen tai armoton casanova, huimaus astuu kuvioihin kun humalan aste on tarpeeksi kova. Ehkä alkoholin ylivaltaa ei pitäisikään taistella ainoastaan järkiperäisen terveysvalistuksen kautta, vaan tuomalla elämään ja arkeen lisää iloa ja leikkiä? Ja tuo baari-illan actea, alea, mimesis ja ilinxin (vaikkapa tanssimisessa) onnistuu myös ilman viinaa, kun sille antaa tilaisuuden. Lisää peliä ja leikkiä baareihin ja elämään!
Alkoholiongelmainen arki
Aamun lehden huonekalumainoksen pöydälle on eksynyt viinipullo. Lähden töihin junalla helsinkiläisestä betonilähiöstä (älkää ymmärtäkö väärin, viihdyn lähiössäni hyvin). Ostoskeskuksen kohdalla nautitaan nestemäistä aamupalaa. Siis jos lähden töihin ysin jälkeen. Suomihan tiukensi muutama vuosi sitten alkoholilakiaan; nyt alkoholia ei myydä ennen aamuysiä. Aamuysiä! Haloo, miten tässä maassa juodaan? Pitää säätää laki että viinaa ei aleta juomaan ennen kello yhdeksää.
Muut alkoholimuistutukset työmatkalla; tyhjät sixpäkit maassa, pullonkorkit, junassa kielletään kuvan avulla alkoholin juominen. Rautatieaseman ravintolojen ja baarien mainokset ja kyltit. Rautatieaseman juopuneet. Iltasanomien lööpit kertovat kuka julkkis kohelsi humalassa tai kuka tilittää miten viina vei miestä/naista. Punaviinin lupaa tuovansa lämpimän tuulahduksen etelästä ratikkapysäkillä värjöttelevälle pulliaiselle. Joku kailottaa kännykkäänsä humalakokemuksiaan.
Alkoholi on joka puolelle tai sitten minulla on skitsofrenia. Tarkkaile ympäristöäsi! Alkoholisoitunut kulttuurimme paitsi vaarantaa kansalaisten ja kansakunnan terveyden, myös rapauttaa sosiaalista ja yhteiskunnallista elämää. Baarissa käydyt maailmanparannuskeskustelut eivät vaikuta ympäröivän todellisuuden epäkohtiin. On surullista, jos tämän päivän naisaktivistit ja partaradikaalit käyttävät energiaansa humalaan ja krapulaan nyt kriittisenä aikana, kun hyvinvointi-Suomea laitetaan markkinavoimien oppien mukaan lihoiksi.
Suomessa on kuitenkin jo nyt ihmisiä, jotka kyseenalaistavat alkoholinkäytön mielekkyyden. Teitä edelläkävijöitä kutsumme mukaan Kännikapinaan vaatimaan myös ympäröivää yhteiskuntaa muuttumaan! Kansa barrikadeille vaatimaan muutosta!
